Veroasiaa

Weroasia.
(Maawero, weroperselit, kowaraha, weroparselten muunto ja maaweron huistus).
Kirjoittanut Kustaa Paturi


Weroasia.
(Maawero, weroperselit, kowaraha,
weroparselten muunto ja maaweron huoistus).


Maawerosta perintötatonpojan nimellisiltä tiloilta kun. M:tin arm. Wak. ja Wahw. Ruotsin ja Suomen Talonpoiston wakauksille ja oikeuksille 23 p. helmik. 1789 § 2 muun seassa sisältää: ”Ne tiloille kerran tehdyt, laillisesa järjestyksessä wahwistetut, weron- ja kymmenyksen-laskut pitää ikuisina aikoina pysywän, eikä milloinkaan jotakuta muutosta tahi liikutusta niissä sallittaman”. Täten maawero ei saa nousta että laskeutuakkaan alkuperäisestä luonnostansa, ilman molempain Waltiomahtien muutosta; tiloille tehty parannus eli muut edut on tilan omistajan yksiomainen pääoma.
Weroparsellit, edellä mainitun sisällön mukaan, joissa wero on laillisen järjestyksen jälkeen lasketu, owat paljoutensa sekä hyvyytensä puolesta ”ikuisiin aikoin” maksettawat luonne-laadun ja tekohywyvden suhteen sen arwoisena kuin omat weronlaskennon aikana; kowaraha, yhtä paljon ja yhtä hyvää, olkoon rafha-yksikkö minkä nimellinen eli suuruinen hywänsä, jywät, kaurat, woi, tali, heinät, liha, päiwätyö-taito j n.e. Muutetaanko paljoutta tai parsellin hywyyttä alkuperräisestä eli weron-lasku luonnosta niin ei se enää ole ikuiseesti muuttumattommalla kohdallaan. Jos ajan pitkään saapi tawarat yleiseen toisen luonteen, waatii panna sikäli huonompi-laatuista enemmän ja parempi laatuista wähemmän, jotta perustus-areo tulee kohdallaan pysymään. Mitä parempi siwistys eli taito, kauppawirkeys, kulkukeinot j.n.e. muuttaa weroparsellien arwoa on weronlaskun suhteen eri asioita; wasta mainituissa seikoissa on weron maksajat muun Suomen kansan rinnalla yksi-etuiset pää-oman katsannossa.
Katsellaampas josko jotkut parsellit sitte woimassa olewan wanhemman ajan (jonka mukaan suuremmalta tilapaljoudelta on werot laskettu) olisi hyvyytensä wuoksi muuttaneet yleisessä katsannossa arwonsa niin lienee syytä sanoa eräiten parsellien niin kuin esim. woin walmistuksen Suomessa pitkin aikaa parantuneen ja nykyisin yleisesti walmistettu woi on entistä parempaa[1] Kuin myös heinät owat parempaa laatua, sen suhteen kuin laillisessa woimassa olewan wanhemman eli yleisen weron laskun aikana eteläpuolella Suomeakin oli kosket perkaamata, joten silloin oli niitut nykyistä wesisempiä ja heinäin yleinen arwo käsitettiin suo- ja luhta heinissä. Sen mitä woi on teentä-hywyytensä suhteen saanut kalliimman arwon ja heinät ylhäisempäin ja kuiwattuin alhaisten wesikkojen maitten sekä paremmassa suojassa (ladossa) säilylettyin on yleiessä käsityksessä parempia kuin weron-laskun aikana, weron-laskun alkuperäinen arwo on luonnostansa tullut muuttuneeksi, siis wiimeksi mainitut parsellit owat kohottaneet weroa, sen suhteen että wuotuiset markekongit on laskettu nykyaikaisen paremman tawaran käsityksen kannalta. Jos weronmakson arwo pitäisi pidettämän muuttumattomana niin pitäisi markekonki-laskussa arwattaman makso weronlaskun-aikaisen huonomman tawara-arwon mukaan.
Kowanrahan arwon luonne eli se aine josta kowaa rahaa valmistetaan ja pidetään wälikappaleena yleisen tawara-arwon mittauksesfa on muuttuwaisuuden lakien alainen niin kuin muutkin tarwetawarat. Siten kuin jotakin tawaraa ilmaantuu kapan yli elämän tarpeiten eli muulien wuoksi, niin se tawara halpenee, ja taasen jos tarwitaan eli halutaan ostaa enemmän kuin on kaupalta niin kallistuu. Sikäli kuin walmista kowanrahan ainetta eli kowaa rahaa on enemmän eli wähemmän siwistynneen maailman kauppa-makkinoilla elämän tarwetten ja rahaliikkeen suhteen nousee eli laskee hinnassa muita tawaroita suhteen. Kowanrahan laskeminen eli nouseminen ei kuulu weroparsellien arwon muutoksessa, muussa katsannossa kuin että kowaraha-yksikkö ja paino muutoksien tapauksissa sowitetaan niin että aina kowanrahan aine paljoutensa, hyvyyteensa suhteen wastaa alkuperäistä weron laskussa olewaa määrää saman kowanrahan aineessa.
Weroparsellien muutto on aikain waatimuksen mukaan tarpeellinen, esimerkiksi wähempi lukuiseksi selwyyden wuoksi luonnossa maksain ja rahaksi laskein sekä eräiten parsellien joita on lakattu wiljelemästä eli ei löydy paikalla enää parselleina olewia eliöitä, tai Kauppawirkeyden ja muulien wuoksi eiwät ole aikakauden käypiä tawaroita, taiteentähywyyden wuoksi owat muuttuneet weronlaskun aikasesta arwosta, jokka owat sopimattomia werona olemaan: mutta muutossa waan tulee waarin ottaa että wero tulee pysymään alkuperäisen tawaran hywyys- ja paljous- arwon kannalla, muuttaissa olewalla että tulewalla ajalla. Ne weroparsellit jotka owat laillisesti wahwistetun weronlaskun mukaan, waatisi ottaa laatunsa ja paljoutensa mukaan weron arwon pohjaksi, joiden arwo kowaksi rahaksi myös pitäisi käsitettämän ja sowitettaman saman hywien tawaran mukaan kuin weronlaskun- eli laillisen parselli-tasauksen aikana luullaan olleen, eikä sitä hintaa mitä nykyisenä aikana on markekongiksi laskettu nykyaikasen paremman tawaran mukaan. Kuin laillisen weron-laskun eli parselli muutto-perustuksen mukaan tawaran silloin aikaisen hywyydenki suhteen saadaan kokoon todellinen weron arwo rahaksi ja uusia parsellia sowitetaan siaan, olisi semmoiset persellit peräti hyvättävät jotka hywyysarwonsa wuoksi owat jo entisesta muuttuneet ja edelleen tulewat muuttumaan, nii kuin esimerkiksi woi ja heinät. Alussa olewain meijerien kautta tulee woi ehkä kolmannen osan arwokkaammaksi, joiden mukaan wähemmätkin taloudet rupewat woita walmistamaan parempaa hintaa saaduksensa, heinät myös suuressa määrässä muuttawat armo-luontoansa, kuin jo osiksi sonnitettua peltoaki wiljellään heiniksi, joten molemmat wasta mainitut parsellit tulewalla ajalla käsitetään yleisen tawara-arwon hywyyden mukaan ja sikäli lasketaan wuotuiset markekongit; joten maawero tulisi edelleen alkuperäisestä arwostansa kohoamaan.
Maaweron huojentamisen eli peräti poistamisen aikakautinen koettelemuksen päälle rakettu mieli-pide lausuu olewan kansoissa erään edistyksen askeleen, joka Suomessa olisi suuresta painosta, koska täällä warallisuus isommaksi osaksi kannatetaan maawiljelyksellä karjanhoidon yhteydessä. Suomessa näyttäiksen warallisuus riippuman erinäisten wuodentulojen jälleen ja siten yleisesti woimallisemman ja heikomman maawiljelystalouden kannatuksen mukaan. Pantaisinko esm. koko waltiokuorma yksinänsä maawiljeliäin hartioille, miten sitte käwisi? Wastaus: maawiljelystaloudet uupuisiwat ja niiben kannatutsella Suomen kansa. Koettelemus näyttää ylipäinsä katsoen, että joku osa keinoilian woitto-osallisesta tulosta käytetään uusien warain synnytykseen joten keinoitus edistyy; päin wastoin taasen käypi jos keinoilian tulos menee tyyni ulostekoin ja muihin kustannuksiin sekä kowemmissa tapauksissa ei ulotu warat entistäkän keinoitusta täyttämään, joten warain puutteesta jääpi rappiolle ja peräti tauostuu. Taito joka on ylsi pää-lähde warain synnytykseen waatii myös warain pysähdystä eli woitto-tuloa toimien kannatukseen uudelle eteenottamiselle, sekä opin harjoitukseen.
Olisiko todellakiu maawiljelyksen ja koko Suomen kansan eduksi maaweron huoistus, sopiwampaa tilaisuutta tuskin lienne odotettawa toimeen panna kuin weroparselieu muutoksesta. Oikeudellista näyttäisi olewan wähentää entifsestä weronmäärästä esimerkiksi woita ja heiniä sitä mukaan kuin owat nykyaikana, yleisessä katsannossa, entistä parempia, ja entisten parselien siaan panna kowaraha yksinänsä, joka saattaisi wuotisien weronmaksamisen tasaseksi, sekä uskottawaksi saattaisi edelleen, muibden tawarain suhteen lanketa arwossaan, niin kuin wuositasoontehnyt, joten maaweron tedellinen arwo huoistuisi sikäli kuin rahan arwo lankeisi. Jos ei maaweron huoistuk'sen kanssa alkua tehdä niin ennen pitkää kiintyy kysymys wastustamattomaksi. Siihen näyttää eteenastuwan niin pakottewat syyt että maaweron huoistus on yksi pää-ehto maatilain woimassa pysymiselle ja edistymiselle. Wiime waltiopäiwillä Säädyt päättiwät maawiljeliä säädyn yksipuolisen wiinan poltto-edun kumoon, myös henki-rahan maksun korkenntumaan maaweroa maksawilla tiloilla asuwilta (joka likisesti koskee eli yhdistyy tilan ulosmaksuin) henkiparilta (mieheltä ja naiselta) yhteensä lähes toisen werran enempi kuin nykyisin maksetaan, sitä wastaan niillä tiloilla asuwilta jotka ei maaweroa maksa ei tulisikaan henkiraha nykyisestä määrästä korkenemaan kuin ainoastansa nimeksi muilta kuin wapaasäätyisiltä perheiltä, joille henkiraha muka ottaisi wasta alkunsa. Sowitettaisiko weroparsellien muutoksessa kowaraha yksin weroparsellien siaan ja jos kowanrahan arwo lankeisi koko siwistynneessä maailmassa ja siitä seuraisi wähittäin maaweron huoistu, joka tulisi wähentämään waltio- ja rusthollien akumentti tuloja, niin se näyttäisi ei olewan mikään erinomaisen kowa kohtaus; mitään muutosta parannukseen ei saada toimeen ilman jotakin uhrausta ja sikäli kohtaukset kowenee mikäli ohi aikaansa käywät kukkupäälisetsi. Maaweron tuloilla ei waltio enään ole yksipuolisesti turwattu, jotka ei enään tee enempi kuin seittemännen osan waiheilla nykyisestä waltiotulosta; keinoja kyllä ajanmittaan uudempi ajanluonne esiintuo waltiotuloja kartuttamaan, jos maawero wähän lankeisikin, joten ei siitä waaraa olisi. Rusthollit taasen aputiloilta saadun, ehkä ansiottonastikin runsaan, maaweron ja jo kuudettakymmentä wuotta on päässeet sotamiehen teossa joka on heidän tiloiltansa suurempi osuus ulostekoa maaweroa maksamia tiloja suhteen, niin huokialla että ehkä owat mainitulla ajalla woittaneet enempi kuin mikään weroparsellien muutos, akumentti weroin suhteen woipi waikuttaa, joten weroparsellien muutto yksipuolisesti kowaksi rahaksi ei olisikaan uhraukseksi luettawa kuin ainoastansa welwolliseksi asian sowittamiseksi; joka ehkä saattaisi heille tulewinakin aikoina antaa pyswäistä etua ja olla aiwan tarpeellinen isompain kohtausten wälttämiseksi, joita saattaisi tulewina aikoina waltiopäiwillä matkaan saatettaa.
Tahtoisiko muuttokomitea tarkoittaa edistyksen kulkua ja päästä welwollisuutensa tarkoituksen perille, se mahtaisi myös olla luwallista, että komitea tekisi parselli-muutto ehdotuksia usiampaan erilaatuun, joiden seassa eräs seuraawata laatua: woi- ja heinä parsellista, laillisesti wahwistetusta määrästä sen werran wähennystä kuin woi ja heinät, yleisessä katsannossa, nykyänsä olisi laatunsa wuoksi parempia kuin sinä aikana jolloin suurin osa parsellia on weroksi laskettu, sekä jälelle jääpä nousewa laskettuna kowaksi rahaksi, jäisi saman laskun jälkeen raha yksipuolisesti olemaan weron määrä. Rahamääräinen wero olisi wississä osuudessa maksettawa rahassa ja toisen wissin osuuden raha-määrää saisi maksajat suorittaa jyvillä ja kauroilla, joista saman wuotuisen markelonkin mukaan wedettäisi rahanmaksossa wero-summasta pois[2]. Antaisiko muuttokomitea ainoastansa yhden ehdotuksen eli ehdotuksen yhdessä kaawassa weroparsellien muutokseen ja ottaisi esim. woita joukkoon, joka parsellilaji warmasti nousee edelleen nykyisestä arwostansa walmistushyvyytensä wuoksi — yleisessä woin arwokäsityksessä ja siten weron makso-hinnassa, joten uskottawasti tulewissa waltiopäiwissä ei taitasikan säädyt pysähtyä semmoiseen parsellien muutokseen joka silminnähtäwästi tulisi ajanpitkään lisäämään maaweroa sikäli mikäli woin teentä hywyytensä ja kauppaliikkeen wuoksi korkoontuisi hinnassa yli muitten tawaralaijien; niinmuodoin ei muuttokomitean toimet täyttäisikän kutsumustansa.


  1. Nykyaikana taidetaan pitää jotenkin warmana todistuksena, ennen walmistetun huonompaa woita, sekin että wanhain tapain seuraajat hapattawat maidon niin kauwan että tulee kitkerä makuiseksi, pesewät oli waiwaawat huonosti jotta jääpi piimää sekaan, ja suolaawwat likasilla ja karkeilla suoloilla.
  2. Wastalausutun esitysmuodon jälkeistä puolta olen lainannut Hämeen läänin talonpoikaisen edusmiehen suupuheesta


Maamies

Katso myösMuokkaa


Lähde: Suometar 23/11/1864)