Verkko-ukko.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Verkkoa kutoo hän nurkassaan,
Ukko vanha ja silmäpuoli;
Otsa ryppyinen, tukka jo harmaanaan –
Sen harmensi murhe ja huoli.
Sen harmensi aika jo muinainen,
Ja niin synkkä surujen sarja –
Oi, olihan hälläkin tyttöinen,
Niin puhdas kuin mäellä marja!
Ei säästynyt marjansa puhtoinen,
Sen turmeli matonen paha.
Ei säily köyhälle kukkainen,
Sen riistävi herrojen raha.
Hän istuvi yksin nurkassaan,
Ukko vanha ja silmäpuoli –
Monta vuottako siitä jo lieneekään,
Kun tyttö raukkansa kuoli?
Hän yksin istuvi nurkassaan
Ja tyynenä verkkoa kutoo –
Ken velkaa sen kyynelen maksamaan,
Joka silmäpuolesta putoo?!

4-7 1901.


Lähde: Pakarinen, Eino 1902: Mutkaisilla poluilla. Boman & Karlsson, Hämeenlinna.