Verkko
Verkko Kirjoittanut Edith Södergran |
- Minulla on verkko, johon kaikki kalat tarttuvat.
- Autuaasti paisuu kalastajattaren tyyni rinta,
- kun hän vetää luokseen hopeaisen taakan.
- Maan rikkauden kohotan olkapäilleni.
- Kannan teidät, kannan teidät satujen lampeen.
- Rannalla seisoo kalastaja, kädessään kultainen vapa.
- On jossakin jumalia, sankimpien metsien takana,
- me harhailevat ihmislapset emme tahdo minnekään muualle kuin sinne.
- Ylös, etsimään tulevaisuuden kirkasta päivää
- metsän takaa.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.