Venäläinen laulu

Venäläinen laulu
(1839)
Kirjoittanut Aleksei Koltsov

Lausui kulta hyvästellessään:
Ällös itke, kulta turhinpäin,
ällös himmennä sun sulo katsantaas,
kelmennä sun punaposkias.

Itse tiedät, hellä armaani,
etten kysy omaa tahtoain,
köyhyys käskee, kohtaloni vie,
taatto pyytää luokseen asumaan.

Taattolaan käyn, kerron: taattosein,
kaikki säästövarat multa saat,
vaan en elää voi sun huoneessasi
enkä muonaa sulle antaa voi.

Ällös estä, anna vapaus
mennä sinne, miss' on sydänkin,
miss' on ankeus ja autuuskin
hyväillessä nuorta suortuvaa.

Noin se annas haastoi lähtiessään,
sentään sydän muuta aatteli,
taattolaan ei mennyt, lähti vain
rikkaan kylänlesken kosintaan.

Luoja suojatkoon sua, armaani,
en ma kaunaa kanna valheillesi,
vaikka nait ja kevytmieli oot,
luokseni kai joskus palaat taas.

Lähde: V. Kiparsky, Lauri Viljanen, Venäjän runotar, s. 61. Otava 1946