Veljeskaupat

Veljeskaupat. (Genesis, XXV, 24–34.) Kirjoittanut Oskar Uotila

Rebekka kun synnytti kaksoiset,

Esikoinen niist’ oli kumma:

Jäsenet oli Esaun karvaiset,

Väri häll’ oli ruskean tumma.

Taas toinen, se Jakob, kujeistaan

Oli kuulu jo syntymästä:

Hän kun teki tuloa maailmaan,

Piti veljeä kantapäästä.

Pojat kasvoi. Esau kulkea ties

Maat, manteret, otusta ajain;

Mut Jakob, näöltä vakainen mies,

Pysyttelihe nurkissa majain.

Isä Isaakin ihastuksiin saa

Moni Esaun metsäsaalis;

Mut Jakob se äitiä avustaa,

Häll’ on hoidossa herne ja kaalis. –

Oli Jakob kerrankin keittänyt

Punaruskean hernerokan

Ja patahan kaalikset heittänyt,

Niin keksi hän Esaulle kokan.

Kun metsältä Esau kerkuinen

Palas väsyksissänsä aivan

Ja pyyteli: «rokkasi herkkuinen

Tuo nähneelle nälän ja vaivan»,

Niin vastasi Jakob: ««Rokka on sun,

Sun syödäs sen kiehua annon,

Mut esikoisoikeus on kai mun?»»

Tähän Esau: «Sun se on, vannon.»

«Mit’ esikoisuudestani on mun,

Jos kuitenkin minä kuolen;

Mut annappa rokkasi verraton,

Niin elosta pidän mä huolen.»

Heti Jakob herkun veljelle toi

Kera leivän särvittäväksi.

Tää esikoisuutensa söi sekä joi,

Nous aterialta ja läksi.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.