Veljeskaupat.
(Genesis, XXV, 24–34.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Rebekka kun synnytti kaksoiset,
Esikoinen niist’ oli kumma:
Jäsenet oli Esaun karvaiset,
Väri häll’ oli ruskean tumma.
Taas toinen, se Jakob, kujeistaan
Oli kuulu jo syntymästä:
Hän kun teki tuloa maailmaan,
Piti veljeä kantapäästä.
Pojat kasvoi. Esau kulkea ties
Maat, manteret, otusta ajain;
Mut Jakob, näöltä vakainen mies,
Pysyttelihe nurkissa majain.
Isä Isaakin ihastuksiin saa
Moni Esaun metsäsaalis;
Mut Jakob se äitiä avustaa,
Häll’ on hoidossa herne ja kaalis. –
Oli Jakob kerrankin keittänyt
Punaruskean hernerokan
Ja patahan kaalikset heittänyt,
Niin keksi hän Esaulle kokan.
Kun metsältä Esau kerkuinen
Palas väsyksissänsä aivan
Ja pyyteli: «rokkasi herkkuinen
Tuo nähneelle nälän ja vaivan»,
Niin vastasi Jakob: ««Rokka on sun,
Sun syödäs sen kiehua annon,
Mut esikoisoikeus on kai mun?»»
Tähän Esau: «Sun se on, vannon.»
«Mit’ esikoisuudestani on mun,
Jos kuitenkin minä kuolen;
Mut annappa rokkasi verraton,
Niin elosta pidän mä huolen.»
Heti Jakob herkun veljelle toi
Kera leivän särvittäväksi.
Tää esikoisuutensa söi sekä joi,
Nous aterialta ja läksi.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.