Veldeslaakso
Veldeslaakso Kirjoittanut J. H. Erkko |
- Komeat on Karavankivuoret,
- Juliset on alpit uljahat.
- Ne ne Veldesjärven laaksomaalta
- Myrskyn tuhotöitä torjuvat.
- Paljon aurinko suo paistettansa
- Soman Veldeslaakson lapsillen,
- Kansaa pulskeata kasvatellen,
- Hedelmiä maasta kansallen.
- Vapaudenhedelmää ei vielä
- Kasva toki Veldeslaaksossa,
- Vaikka siellä vuorituuli huokuu,
- Ilma puhdast’ on ja raitista.
- Vaikka raikkahasti iltasilla
- Kansa joskus juo ja kirkuaa,
- Hengenkielet sen on soinnutonna,
- Luonto ääniään vaan irroittaa.
- Vaikka laakson kymmenkunnat kirkot
- Soittelevat kilvan kellojaan,
- Soittavat öin, päivin, illoin, aamuin,
- Kansaa eivät nosta kuitenkaan.
- Soittakaatte, kirkot, kellojanne!
- Pois ne työstä kansan nukuttaa:
- Velttona vaan taivas-armoon luottaa,
- Mutta taistelunsa unhoittaa.
- »Toivonkirkko» tuolla sinivehreen
- Veldesjärven saaress’ uskottaa:
- Kuka vaan sen kellonnuoraan tarttuu,
- Hän sen voittaa, minkä toivottaa.
- Petosta ja kansan peijausta!
- Toivonkello kunkin rinnass’ on.
- Sit’ on helppo joka hengen soittaa,
- Mut ei muu kuin työ vie voittohon.
- Veldeslaakson kansa nukkuu vielä,
- Omia ei tunne kellojaan:
- Maa on herrain, kansa kirkon orja,
- Kumpikin on jäykkä vallassaan.
- Terveyttä vuorituulet huokuu,
- Vapahina virrat kohajaa,
- Mukananne, vapaudenvirrat,
- Veldeslaakson kansa temmatkaa!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.