Veikko lukee.

Kirjoittanut Immi Hellén


Veikko lukee – tarun maita matkataan,
aukee ukset taikamaailmaan.
Hopeoina hohtaa siellä veet,
kullankimalteina vuorten harjanteet.
Aarnipuissa ruusut nuokkuvat,
kaikki sadun linnut laulavat.
Veikko lukee – sadun nuori sankari
ratsullansa tulla lennätti.
Sadunsankari on kruunupää,
tähti otsalla sen kimmeltää.
Korskuin kunne ratsu häntä vie?
Aamunkoita kohden hällä tie.
Veikko lukee – sadun nuoren sankarin
saartaa yö ja öiset kauhutkin.
Väijyy lohikäärme myrkkysuu.
Nuori kuuntelija kauhistuu:
Oi, sä sadun uljas sankari,
joko tullut lie sun turmasi?
Veikko lukee – iskee säilä sankarin,
voiton saa hän urho uljahin.
Kaikki huono, ruma häntä pakenee,
kauneus ja hyvyys hälle hymyilee,
sillä ne on hänen sukuaan,
ne on asukkaita sadunmaan.
Veikko lukee – loistaa silmät kuulijain,
Hyvyys, kauneus, uljuus eläköhön ain!

1928.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.