Veikko lukee

Veikko lukee. Kirjoittanut Immi Hellén

Veikko lukee – tarun maita matkataan,

aukee ukset taikamaailmaan.

Hopeoina hohtaa siellä veet,

kullankimalteina vuorten harjanteet.

Aarnipuissa ruusut nuokkuvat,

kaikki sadun linnut laulavat.

Veikko lukee – sadun nuori sankari

ratsullansa tulla lennätti.

Sadunsankari on kruunupää,

tähti otsalla sen kimmeltää.

Korskuin kunne ratsu häntä vie?

Aamunkoita kohden hällä tie.

Veikko lukee – sadun nuoren sankarin

saartaa yö ja öiset kauhutkin.

Väijyy lohikäärme myrkkysuu.

Nuori kuuntelija kauhistuu:

Oi, sä sadun uljas sankari,

joko tullut lie sun turmasi?

Veikko lukee – iskee säilä sankarin,

voiton saa hän urho uljahin.

Kaikki huono, ruma häntä pakenee,

kauneus ja hyvyys hälle hymyilee,

sillä ne on hänen sukuaan,

ne on asukkaita sadunmaan.

Veikko lukee – loistaa silmät kuulijain,

Hyvyys, kauneus, uljuus eläköhön ain!

1928.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.