Veden valitus

Veden valitus.

Kirjoittanut B. F. Salonen

Mitä huokaat ja humajat

Rannan aalto raskahasti?

Mitä kuohut ja kohiset.

Valittelet vaahtosuuna

Laineparka lakkipäinen?

Tuota arvelin alati.

Synkistyissä syksypäivän

Kylmän tullessa takaisin.

Rantoja kun rallatellen

Metsältä paha palasin.

Jo erotin aallon äänen,

Taipaleellani tajusin

Valituksen vaahtosuisen,

Huolet huokuvan vetosen.

Tuli niin aalto ääntäväksi,

Lausuvaksi laineparka:

”Onni muille on osannut,

Käydä luokse Luojan lykky

Minut kiersi käydessänsä,

Sivuitse aina ajeli.

Kova on kolkko kohtaloni,

Tulin orjaksi osaton,

Alle jouduin julman vallan.

Hirmu hiidestä tulevi,

Kahletta jo kalkuttavi,

Iestä ilkeä tekevi,

Tuo kuin mielessä makavi:

Saanko siltoja sinusta,

Tokko kannat kuormiani,

Kyllä orjaksi opetan,

Palveluksehen pakoitan.

Ei tiedä mitä tekevi,

Ruoskan valta vaikuttaapi.

Silloin ma siltoja rakennan,

Kannan kuormat kaikkityyni

Jykeimmät jyylättelen,

Kuin ma vapaana vaellan

Ilman kahletta iloitsen”.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.