Veden valitus.

Kirjoittanut B. F. Salonen


Mitä huokaat ja humajat
Rannan aalto raskahasti?
Mitä kuohut ja kohiset.
Valittelet vaahtosuuna
Laineparka lakkipäinen?
Tuota arvelin alati.
Synkistyissä syksypäivän
Kylmän tullessa takaisin.
Rantoja kun rallatellen
Metsältä paha palasin.
Jo erotin aallon äänen,
Taipaleellani tajusin
Valituksen vaahtosuisen,
Huolet huokuvan vetosen.
Tuli niin aalto ääntäväksi,
Lausuvaksi laineparka:
”Onni muille on osannut,
Käydä luokse Luojan lykky
Minut kiersi käydessänsä,
Sivuitse aina ajeli.
Kova on kolkko kohtaloni,
Tulin orjaksi osaton,
Alle jouduin julman vallan.
Hirmu hiidestä tulevi,
Kahletta jo kalkuttavi,
Iestä ilkeä tekevi,
Tuo kuin mielessä makavi:
Saanko siltoja sinusta,
Tokko kannat kuormiani,
Kyllä orjaksi opetan,
Palveluksehen pakoitan.
Ei tiedä mitä tekevi,
Ruoskan valta vaikuttaapi.
Silloin ma siltoja rakennan,
Kannan kuormat kaikkityyni
Jykeimmät jyylättelen,
Kuin ma vapaana vaellan
Ilman kahletta iloitsen”.

bs. [B. F. Salonen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.