Vastukset.

Kirjoittanut C. Edv. Törmänen


Mit’ ois elo vastuksitta? –
Elämää ei ainakaan.
Ois kuin lempi unelmitta,
Kuihtumista rauhassaan, –
Velton uinailua vaan.
Ihminen, mit’ oisit, kurja,
Ilman valtaa vastusten?
Sallima jos ei ois nurja,
Johtais mieltäs toimehen,
Elon virran pyörteesen?
Hengetön ois sielus, lieto,
Onsi, uupuis unehen;
Järkes tylsä, mieles mieto; –
Puuksi muuttuis ihminen,
Haihduttua vastusten.

Virta se vyöryvi verkalleen,
Jos sen ei väylässä vastusta lie.
Paasi kun pistävi polvekkeen,
Voima on uusi, mut uusi ei tie:
Vanhalla vastus sen voittohon vie!
Ihminen rauhass’ on innoton,
Vastuspa vasta sen virkeäks’ saa:
Vastus kun töissä ja toimiss’ on,
Voimansa velttokin ponnistaa. –
Henkinen hengettömyys katoaa!
”Herra, Sä kylliksi vastusta suo!” –
Näin rukoelkohon kansamme ain’ –
”Sieluhun voimia uusia luo
Voittamaan vastukset vaikeat vain!”
Siinäpä valkama Suomellain!

Vieno [C. Edv. Törmänen].


Lähde: Päijänne 30.1.1879.