Vastanainut.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Nyt istuu miehes tyytyin sivullasi,
on muille kuuro, silmää sua vain.
Kun vuos tai kuukaus kuluu onnestasi,
hän istuu yksin kirjaa katsastain.
Nyt unhottaa hän lasinsa tai kuvaa
sun kasvojesi viiniin katsahtaa:
vaan pian olet sinä unhottuva:
ei kuule hän tai vastaa latinaa.
Ei huolta: kyllä oppinehet lempii,
vaikk’ usein noin he näkee untahan.
Hänestä yhä olet arvoisempi,
ja sinutta hän kaatuis hautahan.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.