Vartiosoturin jouluyö

Vartiosoturin jouluyö. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Katson väikettä tähtivyön –

loistaa tähtöset jouluyön

kirkkahammin kuin öinä muina

kuuset huurteiset lumottuina

seisoo ääneti paikallaan –

rauha tullut on maailmaan.

Tähdet välkkyvät jouluyön

muistoks suurimman uhrityön,

värjyy kaukaiset ilmanpielet,

laulaa sointuvat enkelkielet,

ilma täynnä on hellkyntää,

jättiharput nyt heläjää!

Yössä yksin mä vartioin,

kunnes koittavi tähti koin,

kuuset huurteiset joulupuina

seisoo ääneti, lumottuina,

lakin tempaan ja paljain päin

rauhan lapselle lausun näin:

Lapsi valkea jouluyön,

vuokses iskuni annan, lyön,

ihmisyyden ja rauhan tähden

sodan toimihin ryhdyn, lähden,

vielä kansat ei kaikki maan

usko enkelin sanomaan.

Yksin yössä mä vartioin,

kunnes koittavi tähti koin,

kuuset seisovat lumottuina,

kirkkahammin kuin öinä muina

tähdet taivahan hohdettaan

luovat mustahan maailmaan.

1927.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.