Varpunen (Poppius)
| Varpunen. (Painettu ?) Kirjoittanut Abraham Poppius |
| Ilmestynyt Mehiläinen-lehdessä 2/1859 hiukan erilaisessa muodossa. |
- ”Varpunen, sä räivä,
- Joka talvipäivä
- Kärkyt seutuvilla kartanon.
- Jos ois sulla mieltä,
- Pahan ilman tieltä
- Menisit, kuin pääsky mennyt on.”
- ”Päällä kurkihirren
- Pidät ääntä virren,
- Kadehdittun’ yli kaiken maan.
- Eikä kukaan pidä
- Sirkutustas sitä
- Laulun arvoisana ollenkaan.”
- Varpunen se vastaan,
- Tuuditellen lastaan,
- Pilpatti ne syyt,
- Miks ei täältä lennä,
- Miks ei pois voi mennä,
- Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.
- ”Syy on isä vainaan,
- Miks hän meni naimaan,
- Harmajana, päistäröityn päin!
- Elänyt ei kauan,
- Jätti lapsilauman.
- Minä pahnan pobjimmaiseks jäin,”
- ”Tuskin vielä lensin,
- Kun jo kurjet ensin
- Läksi matkatielle ajallaan;
- Vaikk’ ol’ vilja vielä
- Kokematta siellä
- Haasioilla tai myös hajallaan.”
- ”Minä kiljuin heille:
- Eipä kiiruu meille,
- Ennen kuin nää kaikki syödyks saan.
- Mutta syönnin alla
- Pakkanen ja halla
- Jääksi jähmetytti järven, maan.”
- ”Kun ois silloin tiennyt,
- Kuinka nyt on vienyt
- Talvi kaiken, minkä kasvoi maa,
- Öisin lentänynnä,
- Muiden kanssa ynnä,
- Vaivallakin valtameren taa.”
- ”Vaan kun päivä palaa,
- Kultiansa valaa,
- Yli hangen, yli meren, maan,
- Talvi herkiääpi,
- Kevät kerkiääpi, –
- Silloin uuden mielen saan.”
- ”Kosiin menen, palan,
- Luvan saan, teen valan
- Minun kultakaunoiselleni.
- Pian työtä lisää
- Taivaallinen Isä
- Mulle ja mun ainoiselleni.”
- ”Ensin tehdään pesää,
- Sitten pitkin kesää
- Pesä pienoisilla täytetään.
- Niist’ on kyllin työtä
- Niitä juottaa, syöttää,
- Niitä pellollakin käytetään.”
- ”Nyt mä pidän majaa
- Pitkin katon rajaa,
- Enkä niinkään ole turvatta.
- Vasten Luojan mieltä
- Räystähältä sieltä
- Eipä varpuistakaan murhata.”
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.