Varjosta lehtevän puun

Varjosta lehtevän puun. Kirjoittanut Samppa Luoma

Ja päivä se painui pilvien taakse

ja tuulet ne ruskoja taivaalle toi,

ei kuulu nyt lintujen laulua, eikä

nyt helkkyen sävelet soi.

Yön tyynessä istuvi tyttö ja poika,

ne kaksi on varjossa lehterin puun,

ja tulta sen neitosen silmät loisti,

vaan kiinni on poikasen suu.

Se tyttö se lauloi ja laverteli,

se poika se maahan katsoi vaan,

jos joskus sattui silmät silmään –

sai poikasen huokaamaan.

Se leikki se poikaa niin kummasti poltti

ja neitokin muuttui murheiseks,

se katsoi toista niin kysyvin silmin,

ja toinen se anoi anteheks –

Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.