Varjometsässä

Varjometsässä Kirjoittanut Saima Harmaja

Kova on sairaalan vuode,

polttava pielus on.

Päivien vuoksi ja luode

vaihtuu loppumaton.

Illat on varjometsin

luonani humisseet.

Rakkaita haamuja etsin

silmissä kyyneleet.

Enkö oksia koivun

vuoteeni yllä nää?

Tuskan unesta toivun.

Ei ole pimeää.

Mullan kasteli juuri

tuoksuva sade vain.

Taivas on valtavan suuri

pilvin kuulakkain.

Lattia vuokkoja loistaa.

Niille en astua saa.

Kaukaa rastas toistaa

säveltä huumaavaa.

Holviksi metsätiellä

latvat kaareutuu.

Tuletko vastaani siellä

silmissä toukokuu –

Polttavan kuuma on pielus,

loputon hetkien vuo.

Varjoja vain sinun sielus

pimeys luokseni tuo.

Tuletko niiden myötä

kanssani kärsimään?

– Polku on keskellä yötä

kun sinun silmäsi nään.

Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.