Vappuna.

Kirjoittanut Olavi Puro


Nyt pyörät seisomaan!
Jo la’atkoon työn ja voiman tuima pauhu!
Vapaaksi käsi, työllä uuvutettu!
Vapaaksi henki – orjaks’ taivutettu
ainaisen nälkäkuolon uhkan alle!
Nyt kaikki juhlimaan!
Oi, katso, raataja!
Jo kevät voittaa tuiman, hyisen talven.
On puhti pimeyden pilvivalta.
Vapaana päivyt paistaa korkealla,
se lammin, herttainen on – uuden luoja
kuin uljas voittaja.
Se luopi elämää,
vapaata, ylevää ja voimakasta.
Luo jylhää jylinää, luo myrskypäitä.
Luo kaunista, luo rakkauden häitä,
ja ylevyyttä, elon ihanteita, –
luo uutta tehtävää,
Näin luopi luonto. – Suurta voipi luoda
myös järki kahleeton ja vapaa ihmishenki,
mi seuraa totuutta ja oikeutta.
Vaan järki, orjuudella uuvutettu
ja nälkäkuolon pelkoon vaivutettu
vain kulkee kuolemaan ja usvapilveen peittyy –
sen kahlehet jos kestää hautaan asti.
Siis pyörät seisomaan!
Vapaaksi raatajat ja juhlimaan
keväimen valtajuhlaa, valon voittoa, –
vapauden ajan aamunkoittoa.
Pois hetkiseksi nälkäkuolon pelko,
ja kahlehista irti järki, sydän!
Nyt tähdätkööt ne tulevaista aikaa,
ja sille uhraelkoot voiman, taidon, tarmon!
Nyt pyörät seisomaan!
Vapaaksi ruumis, henki, aatos – kaikki!
Vapaana juhlimaan
keväimen valtajuhlaa, ihmisyyden päivää,
ja päivää orjajoukon yhteistunnon!

1908.

Heikku Puro.


Lähde: Eteenpäin 30.4.1908.