Vappu Kuopiossa 1890

Vappu oli tällä kertaa iloisempi kuin kenties koskaan ennen. Sen vaikutti erinomaisen herttainen ilma, mikä on ollut viime päivinä. Jäät ovat saaneet kyytinsä ja selkä kaupungin edustalla päilyilee vapaana, tyynien ilmojen tähden kirkkaana ja viettelevänä peilinä. Siellä venheet viillättelevät iloisen seuran kanssa ja airot välähtelevät soutaessa. Jäät ovat murenneet ja luhistuneet kuin palaneet puut, jäännökset ajauneena salmiin ja lahden poukamiin neuloina murenevat rannan kiviä vasten.

Luonnon kevään kanssa ihmismielikin hehkuu, veltostuu raukaisevina kesäpäivinä, kyyristyy kokoon kuin lintu höyheniinsä ja on umpimielinen pahoilla syksyjäillä ja talven paukkuvilla pakkasilla karaistuu.

Vappu oli kevätpäivä, ettei sen moista, vaikka pois matkustanut musiikki oli tuntuvana puutteena sen viettämisessä. Luonto itse oli nyt musiikkia ja runoutta. Käveltiin Väinölänniemellä ja Puijolla ja toiset uudistivat veneliikkeen tälle kesälle. Niemen kentällä oli ilta-päivällä vilkas pallon lyönti, johon ottivat osaa sekä aikamiehet että alaikäiset.

"Ansio" tuli Taipaleen kanavalta ja teki pienen huviretken. Siellä käyneillä lienee hauskin ollutkin heidän vapaasta ryhdistään päättäen.

Muutamia taas miellytti ratsastaminen, joka lieneekin mieltä kohottavaa urheilua ylöspäin pyrkivälle ihmiselle. Varsinkin koulupojat kaupungin kaduilla kunnostivat itseään pölyyttämällä sekä itsensä, että sivukulkevat harmaaseen huntuun. Kauppatori pölysi suuren poikanaskaliparven vuoroin ratsastaessa 5 pennin maksua vastaan. Joutaisi jo mokoma leikki tyyten pois, sillä hevonen tunnottomien poikasien reutuuttaessa paljon enemmän vaivaantuu, kuin on hyötyä muutamista lantista. Eikä tuolainen kilparatsastus lapsillekaan tuota todellista iloa.

Ylioppilasten valkolakit tavan mukaan alottivat kesävirkansa.

[Lähde: Savo 3.5.1890 sivu 2]