Vapauslaulu
(Sävel: Sä Pohjolan maa ikitunturines jne.)
Kirjoittanut Matti Saarinen


Tuo kaukainen ranta jo tuoll’ häämöttää,
Jos myrskyt ja taistelot vois’ voittaa.
Nyt uupuneet jäntereet jännittäkää,
Siell’ onni, tyytyväisyys meille koittaa.
Vaikk’ toivomme täällä nyt on hämärää,
Se siellä jo kirkkaana selkee.
Pois taistelun vaivat ja myrskyinen sää,
Kun onni meidät syliinsä sulkee.
Ja orjuutta siellä ei tunnetakkaan,
On piiskat ja piiskuritkin poissa.
On rauha ja rakkaus kaikilla vaan
Ja työtä tehdään riemun laulelmoissa.
Ei syytöntä nähdä siell’ kärsimässä
Ja toinen ei toisen omaa ryöstä.
Ovat veljiä kaikki keskenänsä,
Ei heikompia nälkäkuoloon syöstä.
Ei kahleilla oo siellä kiinnitetty
Se henki mi asuu rinnassamme.
Vaan vapaasti toimii, ei työ keskey,
Me itse valon tietä viitoitamme.
Ei onnemme maata me etsimähän
Käy pilvien, avaruuden takaa –
Me tänne se kaikille rakennetaan
Ja silloin vihat, salavainot lakkaa.
On känsäiset kätemme viel’ haavoissa,
Ne on merkkiä orjuusajan työstä,
Ne aineita kokoon, jost’ on nouseva
Uus’ onnelamme ylös sorron yöstä.
Het’ rakennustöihin sä ystävä käy,
Nyt liity jo veli joukkohomme!
Vaikk’ valmiina työmme ehk’ meille ei näy,
Jää kuitenkin työ tehty lapsillemme.
Nyt liittykää joukkoon jok’ainoa jo
Kellä henki on vielä rinnassanne!
Kun tyrannit lyömme, niin saa sovinto
Ja rauhan rusko purppuroida maamme.


Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.