Vapaus, oikeus

Vapaus, oikeus.

Kirjoittanut Ferdinand Freiligrath

Te luulette heidät jo saavutti surma,

sukukunnalle heist’ ei vastusta,

kun kielletty vapahan sanan on hurma,

suut tiukkaan tukkivi kapula.

Mut joskin toisia maanpako peri

ja toiset kiusatut kopeissaan

epätoivossa suonensa aukas’. Veri

vuos’ uhrien. Kuole ei kuitenkaan

vapaus – oikeus.

Ei hetken tappio voi meitä kaataa,

kun voitto on taistelon määränpää.

Yhä kasvavin innoin toimia, raataa

se tehtävä eespäin yllättää. –

Käsi käissä tietään taivaltaapi

nuo: vapaus, oikeus ainiaan.

Ja milloin toinen se vallan saapi

on molemmat silloin vallassaan:

vapaus – oikeus.

Ja lohdukas meille nyt ompi tieto,

ett’ taistelo käy yhä kuumemmaks’.

Pois kaikkoo mielen ankeus lieto,

povet syttynehet käy polttavaks’.

Ja kautta maiden nousevat orjat,

maan ympäri herätyshuuto soi.

Elinkautiset kahleet kätkee kurjat,

kun taivon kaarella salamoi

vapaus – oikeus.

Kas lippumme liehuu maan joka puolla.

Nyt vääryys ja pilkka kostetaan.

Jos tääll’ ei voiteta niin toki tuolla

ja kerta voitamme kautta maan.

Oi luoja! – Seppeleen hurmaavimman

tois kansat. Irlanti apilastaan,

oliiveja Kreikka ja kaunoisimman

tois’ tammen lehvän Saksanmaa.

Vapaus – oikeus!

Moni silloin lepää, ken kärsivi tänään.

Mut herttaista heille uinahdus,

kun hohtaen haudalla ystävänään

ne seisovat oikeus vapaus.

Ylös maljat! Kunnia sankareille

jotk’ astutte sorrosta rynnistäin!

Te vääryyttä karsein luotte meille

iki-oikeuden, ikivapauden,

oikeuden kautta vapauden!

Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.