Vapauden Viesti

Vapauden Viesti Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Vapauden viestiä kuulla mä mielin

oi, sitä surren mä kaipailin!

Miksi? Ah, kerronko haikein kielin

kivuista kansani kallihin.

Kerronko orjista kuinka ne raataa,

iskujen viuhke ilmassa soi. –

Harmaja halla toukoja kaataa,

harvat loistossa hekkumoi.

Taistelu leivästä uhreja niittää,

riutuvi ihminen kahleisiin.

Mistäpä köyhälle iloa riittää.

Taakan alle hän painuu niin.

Kerronko tuhat on tiellämme turmaa,

muureja, salpoja vastassa ain. –

”Vapauden viesti” – ah, sana se hurmaa,

– Heikkona meille se soipi vain.

Heikkona kaikuu vapaussoitot,

kahleita, muureja vastassa on.

Kaukana, kaukan’ on huomenkoitot,

– Oi, sinä kansani onneton!

Leipä ja vapaus, onni ja rauha

köyhiltä kaikki ne riistettiin.

Kuollut on rinnasta sopu se lauha,

toivekin lyöty on uuvuksiin.

Vapauden viestiä riemastavaa

tuota, tuota me kaipaamme,

viestiä suurta mi väylät avaa,

väylät köyhälle kansalle.

Väylät auki ja muurit alas,

murskaksi kahleet kurjat nuo! –

Nouskosi kansani, vanno valas!

tulevaisuutesi vapaaks luo. –

Vapauden viestiä nostattavaa

tuota, tuota me kaipaamme. – –

Köyhäin joukko hetkesi havaa.

Vapahaks’ itsesi taistele!

Hilja Liinamaa.

Lähde: Vapauden viesti: sosialidemokratinen kevätjulkaisu 1. 1908. Vapaus-lehti, Mikkeli.