Vapaudelle

Vapaudelle. Kirjoittanut F. F. Brummer

Vapautt’ ääneni soi.
Vapaus, vapaus, oi!
P. C.

Oi, vapaus, perintö taivahasta

Sun alttarisi pyhäks tunnustan.

Sa alkuasi olet Jumalasta,

Siks polviani sulle notkistan.

Jos Nova-Semljan tuntureilla oisin,

Ma onnellisna sittäik’ olla voisin,

Kun johtajanain vaan on vapaus.

Vapaus miettiä ja toimiskella,

– Ei hurjain teitä rientää raivona, –

Ja aattehet myös julki lausuella,

Kun totuus niissä vaan on pohjana.

Niin, – tyhmät vainen kauhistune niitä,

Ja konnat niitä vääristelkööt; siitä

Ei murru miehen miel’, ei rohkeus.

Oi vapaus, sa lahja taivahasta,

Sun alttarisi pyhäks tunnustan.

Sa alkuasi olet Jumalasta,

Siks polviani sulle notkistan.

Jos auringonkin valotta ma oisin,

Niin onnellisna sittäik’ olla voisin,

Kun johtajanain vaan on vapaus.

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.