Vapaa-ajattelija
| Vapaa-ajattelija Kirjoittanut Emil Lehén |
I
muokkaa- Ennen miekin polopoika
- lokalähtehistä join,
- aivan lailla lauhan lampaan
- villojani viedä soin,
- kirkon palkkapaimenille
- tuloistani kympit toin,
- että kerran luokse herran
- taivaan riemuun päästä voin.
- Papit unijuomallansa
- järjen multa riisti pois,
- etten koskaan herätäkään
- heidän unestansa vois,
- että heidän lokavettään
- nauta tämä yhä jois,
- – köyhän eivät valkeutta
- kirkon narrit nähdä sois.
- Ravitsivat sieluani
- mustatakit lannalla:
- ”Kärsi, kärsi, ollos nöyrä
- täällä synnin sannalla,
- kerran vaivoistasi palkan
- saat sa taivaan rannalla,
- siellä sua syötteleepi
- Jehva-ukko mannalla.”
- Lannan tämän – niinkuin siekin
- ahmimalla minä söin,
- ruumiini ja sielunikin
- riistäjille täten möin;
- turpeeseen vain vinhemmasti
- aina auran, kuokan löin,
- kärsin tuskaa, kärsin nälkää,
- päivät pitkät jatkoin öin.
II
muokkaa- Nyt en usko, että pappi
- onkaan sielun kuskimies –
- jos on piru, mustatakki
- sen on oma – niin kenties –.
- Nyt en usko, että mulla
- herra lihaa syöttelee,
- enkä usko että sulla
- vertansa hän juottelee.
- Nyt en usko enää, että
- synti musta erkaen
- lähtee pois, kun velho vettä
- valaa päähän höpisten.
- Nyt en usko, että lihaa
- kaksi pappi yhdeks’ saa,
- että herra taivaan vihaa
- lastaan, joka tanssajaa.
- En ma usko, päivyt että
- seista voipi alallaan,
- että voipi maata, vettä
- tehdä Jehva sanallaan.
- En ma usko, että hukka
- hornan mua oottelee –
- mennen sinne sielu rukka,
- josta piru riemuitsee.
- Usko en, kun täällä kärsii,
- itkee, elää vaivassa,
- pettua kun tyynnä järsii,
- saapi mannan taivaassa.
- En ma usko, että haastaa
- aasi lailla ihmisen,
- enkä usko, että raastaa
- herra päätä syntisen.
- Että kaikki riippuu Jehvan
- – sit’ en usko – mielestä,
- että neitsyt saapi lapsen
- tietämättä miehestä.
- En ma usko, että muurit
- hajoo ison kaupungin,
- kun vaan miehet, naiset, muulit
- ammuu kilvan torvihin.
- Nyt en usko höpinätä
- enään löyhkäin pappien,
- turhaa on se löpinätä,
- niit’ ei tarvis ihminen.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.