Vannokaa

Vannokaa. Kirjoittanut Artturi Salovaara

Vaarassa on isänmaa.

Miehet nuoret, vannokaa!

Vannokaa: Ei jumal’auta

Kansaa Suomen sulje hauta,

Kuolla vielä ei se saa!

Miehet nuoret, vannokaa!

Moni maansa kavaltaa.

Miehet nuoret, vannokaa!

Tarttukaatte koston kalpaan,

Syöskää sydämeen se halpaan!

Miehet nuoret, vannokaa

Pettureille kuolemaa!

Koirat kansan verta juo.

Vereen sortukohon nuo!

Kun ei laki, oikeus auta,

Kosto auttaa, jumal’auta!

Miehet nuoret, vannokaa

Sortajille kuolemaa!

Odottaako vielä vois?

Ei. Nyt rauhan palmut pois!

Sortajat kun turvaa voimaan,

Meillä myöskin säilät soimaan!

Säilät soimaan! vannokaa,

Muuten sortuu isänmaa!

Alas itsevaltias,

Kansa olkoon kuningas!

Valta olkoon miljoonilla

Eikä yksin muutamilla!

Miehet nuoret, vannokaa:

Vapaaksi isänmaa!

Kansalla on voima vaan,

Tuhansissa turva maan.

Kun se nousee, särkyy salvat,

Ihmisarvoon kohoo halvat!

Alas orjuus! vannokaa,

Veljeyttä vaatikaa!

Valan moni vannoi jo,

Herää, nouse, nuoriso!

Orjajoukko, kohoo, kosta,

Ihmisarvoon itses nosta!

Silloin kahleet katkeaa.

Miehet nuoret, vannokaa!

Kansa, liput liehumaan,

Säilät soimaan soittoaan!

Veres uhraa, verta vaadi,

Vanha murskaa, uutta laadi!

Uutta suurta, parempaa!

Miehet nuoret, vannokaa!

Mikä kohtalosi lie,

Kansa, yks’ on sulla tie:

Taistelu. Siks’ älä taivu,

Jos et voita, veriin vaivu!

Orja vaan et olla saa.

Miehet nuoret, vannokaa!

Elo miehen kaunis on

Sammuin sankarkuolohon.

Itsenne siis uhratkaatte!

Sankareina kuolla saatte.

Oisko palkkaa parempaa?

Miehet nuoret, vannokaa!

Lähde: Kujala, Juho (toim.) 1910: Taistelun riehuessa: lausuttavia runoja. Juho Kujala, Porvoo.