Vanitas! Vanitatum vanitas!

Vanitas! Vanitatum vanitas! Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Nyt tyhjän pohjalla onneni on.

             Hih hei!

Siks on minun olla niin huoleton.

             Huh hei!

Kera maista, jos olet ystävä,

kera laula tässä piirissä,

tään viinin vierellä.

Panin onneni maailman mammonaan.

             Hih hei!

Ei riemua, rauhaa milloinkaan.

             Ah, ei!

Rahan kierivän kiinni ken saada vois’

Kun täältä sen ehkä jo saanut ois,

se tuolta oli jo pois.

Panin onneni naisten suosioon.

             Hih hei!

Tulin siitä mä moneen turmioon.

             Ah, voi!

Haki heilakka uuden sulhasen,

mua ikävystytti uskollinen,

paras tullut ei tarjoilen.

Panin onneni pitkiin matkoihin.

             Hih hei!

Isänmaani ihanan hylkäsin.

             Ah, voi!

Ei ollut missään mukava,

eväs huonoa, huonoja vuoteita,

myös kieli outoa.

Panin onneni kunnian etsintään.

             Hih hei!

Kas, toinenpa ehti jo enempään.

             Ah, voi!

Kun kunnostausin, katsottiin

mua karsaasti, mua vainottiin,

tein kaikille väärin niin.

Panin onneni miesten taistohon.

             Hih hei!

Me voitimme myös monen voittelon.

             Huh hei!

Vihamiehiä miekkamme surmasi,

se ystäviä ylen hurmasi,

multa koipi katkesi.

Nyt onneni tyhjän on pohjalla.

             Hih hei!

Siks omani on koko maailma.

             Huh hei!

Pidot päättyy nyt, myös laulumme,

nyt tyhjiks juokaa maljanne,

niin vaatii virsi se.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.