Vanhuuden vaivoissa

Vanhuuden vaivoissa

Kirjoittanut Pentti Lyytinen


Woi Minun polosen poijan
Kuinka arvoni aleni
Etton akka ensimäissä
Ukko aina alla Kynsin.
Tämän Totistaa Toteksi
Kaikki meillä Käypäläiset
Emännältä Waan elävät
Miehet muutkin Jos minäkin.
Ei nyt ukolta Kysytä
Toimija Toholahessa.
Akka aina ensimäissä
Kuka vaan Tuloo Tupahan
Ukko istuu äänetöinnä
Kuunteloo Tuota Kujetta
Milloin mielellä hyvällä
Milloin varsin vaikijalla
On Se Wäärinni välistä
Kuin on avaimet akalla
Kahvi Kalaassi ylinnä
Akka parvessa paraite
Wallihteepi vallan päällä
Rahat uipi ulko maillen.
Waan Jos ukko ruoka ryypyn
Ottasi omasta Taasta
Tuosta Jo Tuloo Turina
Ukko paroillen pahasti.
Waikka Kyllä Kyntö miehet
Aina Aamusta varahin
Kaiveleepi Kaiket päivät
Julmijakin Juurikoita.
Aatran Kurki on aseeni
Ollut enemmän ikääni
Siiton Kourain Koppurassa
Siitä Käsnät Kämmenissä.
Olempa minäkin ollut
Aatran Sarvessa Samassa
Kuin oun Kynsillein Kyvennyt
Wuotta Vanha Kaksi toista.
Puristanut muuta puuta
Wangun varttakin välistä
Kiireheesti Kirves vartta
Kuin oun halkoja hakannut
Oumpa ollut Salvamassa
Pitämässä piiluvakin
Jopa Salvoin Saunan Nurkan
Piennä Piispalan mäjellä,
Hakkasimpa haapa Mäillä
Tuvan Nurkan nousemahan
Sepä Sattui Santillensa
Aivan Suorahaan Sujahti.
Toimitin Toholahessa
Kyllä Nurkkaa Kymmenenkin
Waikka Se Sanoo valeeksi
Kuin ei ole nähnyt näitä.
Kysyppäs Kylällisiltä
Waikka warsin Waljakalta.
eli Paavoi Parvijainen
Sanoopi Samalla lailla,
Kuinka Silloin Kuljettihin,
Kuin oli Pentti perässä
Tyyreemässä Työ väkeesä
Eli eilläkin välistä.
Waan Kuin wanhuus jo Tavoitti
Waiwaloisuus wallan otti
Jopa arvokin aleni
Perin pohjin Pentiltäkin.
Toteksi tämä tuloopi
Kuin on tässä Kirjoitettu,
Silloin Kuin Siitä kysymys,
Tuloo Tuomarin etessä.


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.