Vanhus

Kirjoittanut Kaarlo Kramsu


Lepoa vanhus itsellesi suo.
Mit’ auttaa sua raataminen tuo?”
”Jo raskaaksi sinulle käypi työ;
Ei kädessäsi kirves puuta syö”.
”Teit työtä nuorna; nyt jo vanha oot:
Nyt vuorostansa nuoret raatakoot”.
Vakaasti vanhus silmäs puhujaa:
”Ei tehtäväänsä kesken jättää saa”.
”Mä raadoin ennen käsin voimakkain;
Nyt heikontunut lienen voimiltain”.
”Mut miksi työstä kesken luopuisin?
Työalan määräs Luoja kullekin”.
”Ken jättäis työnsä Luojan säätämän?
Työaika onpi aika elämän”.
”Sentähden raadan; raadan täällä vaan
Siks, kunnes kutsun Luojaltani saan”.


Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.