Vanhukselta (1874)

Vanhukselta. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Vuotta kymmenen kun elin

Leikin, laulain liruttelin,

Tanssin kukkakummuksilla,

Puroon myllyjäni tein,

Juoksin äitin askareilla,

Tuuleen väkkäräni vein.

      Iloinen ja riemukas

      Laps’ on kymmenvuotias.

Ikän’ uudelleen kun elin,

Ylös, alas yrittelin

Luulin paisuvani kerran

Maailmassa mahtavaks!

Lempi syttyi – nimeen Herran

Liitto lyötiinkin yks kaks.

      Palav’ on jo innokas

      Kaksikymmen vuotias.

Ikän’ uudelleen taas elin,

Pienoisia kasvattelin.

Työst’ en luovuttanut kättä,

Päivät päästään ponnistin:

Enempi puoli täyttämättä

Jäi, mit’ ennen uneksin.

      Vakav’ on jo miehuukas

      Neljäkymmen vuotias.

Ikän’ uudelleen viel’ elin

Hiljaisena huokaelin:

Nyt on tullut elon ilta, –

Polkuain siis viitatkoon

Arman säde taivahilta

Rauhan lepokammioon!

      Ota, Herra, huomahas

      Kahdekskymmen vuotias.

O[lli]. W[uo]r[ine]n.

Lähde: Suomen Kuvalehti 1.7.1874.