Vanhan ja uuden vuoden vaiheessa vuonna 1873

Vanhan ja uuden vuoden vaiheessa vuonna 1873. Kirjoittanut Wilhelm Laitinen

Taas on yksi yli mennyt,

Jälellemme vuosi jäänyt,

Jumalamme armon aika,

Josta kiitos kantakaamme:

Luojallemme laupiaalle,

Aivan kyllä armiaalle,

Herrallemme hyvimmälle,

Parahalle pyhimmälle,

Joka aina johdattaapi,

Kansojansa kulettaapi,

Vuosi vuoden vaijeleepi,

Siunaapi ja suojeleepi.

Niinkuin viime vuodenkihin,

Siunannut on Suomenkihin,

Rauhalla ja rakkahalla,

Kaiken kansan parahalla.

Ei oo sota sortanunna,

Rauha vaan on raikununna,

Yli maamme ylistetty,

Yksimieli yhdistetty,

Kesken hyvän Keisarimme,

Rakkahimman Ruhtinaamme,

Kanssa kaikkein alamaisten

Suloisesti Suomalaisten,

Jotka juuri Jumalalta,

Kuningasten kuninkaalta,

Rauhaa toivoo ruhtinaalle,

Korkialle keisarille,

Edes niinkuin ennenkihin,

Alamaiset ainakihin,

Veljet kaikki Venäjällä,

Etelässä etähällä;

Jonne lahjat laittakaamme,

Armahillen antakaamme,

Niistä herran hedelmistä,

Viimme vuoden hyvimmistä,

Sillä vuoroin vaihteleepi,

Aika aina muutteleepi,

Vuoroin aina auttakaamme,

Toisiamme tarvitsemme.

Koska aika alkaneepi,

Siaan uusi seuranneepi

Vuosi varsin tuntematoin,

Ompi aivan arvaamatoin,

Mitä taitaa tapahtua

Taasen tällä alkavalla,

Herra hetket tarkemmasti,

Tiedät tunnet paremmasti.

W[ilhelm]. L[aitine]–n

Lähde: Tapio 10.1.1874.