Vanhan Nuoren Miehen Lohdutus

Vanhan Nuoren Miehen Lohdutus. (Laulettava sopivalla nuotilla.) Kirjoittanut Carl Helenius

Minä myöskin miehullinen

Olin muinen moneissa,

Poika paras uroollinen

Kiitettävä kureisa.

Puna pulska postillani

Oli hyvin hohtava,

Rakkaus myös rinnasani

Tuima oli tunduva.

Pijat parhat plusukaiset

Minuun melkein mielistyit,

Lesket liukkaat lendäväiset

Kimppuhuni kokonnuit.

Poian tamän puolehensa

Vetä pyysit parhamman,

Taitavasti tavallansa

Usein saivat uupumaan.

Ämmät, Äijät, Puhemiehet

Sinne tänne talutit,

Kavalat ja kerkiät kielet

Hulluutehen halutit.

Josta sangen suuttunexi

Tulin, käskin kovasti

Mennä hiiteen, haldiaxi

Siellä tulla somasti.

Kostollansa kovimmalla

Minun syystä syymäisit,

Jöröin joukkoon julmimmilla

Sanoillansa syöxelit.

Pijat sillen pelkäisivät

Eipä enä suostuneet;

Töröxi vaan tervehtivät

Eikä enä hyväilleet.

Sanat sievät somaisimmat

Kielestäni katoisit,

Runot muinen rakkahimmat

Perikatoon putoisit.

Tämän koston kovuudelda

Olen ollut vaivattu;

Mutta myöskin monialda

Lohdutus on lainattu.

Ämmäin häijyin härmästä

Olen sillen säästetty,

Lapsi joukon jyminästä

Perki pojes päästetty.

Huonen-risti rasittava

Minulla ei murheexi,

Mieldäni myös pahendava

Syytä eivät suruxi.

Minä elän yxinäni

Niinkuin kukka kedolla,

Engä tunne tykönäni

Murhee mistään vaivalla.

Surkuttelen, surkiasti

Toveria, tuttuja,

Joiden kalva kauhisti

Surun surma sieluja.

Mitä minä koonut olen

Täällä työllä, toimeella,

Annettakon, koska kuolen,

Kokonansa köyhille.

Ilon mieli eläisäni

Oli aina osani,

Sitä samaa kuolleisani

Muille jätän jälkeni.

Kirrin Simonpoika.

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 11.6.1831.