Vanham boja valitus

Vanham boja valitus.

Kirjoittanut Hj. Nortamo


Kyll räkning o semne, ett flikklapse muuttu,
Ja muuttuva niim bali huanomaks vaa,
Ett kon dätä fundeera, oikke siins suuttu,
Eik lainkka stää harmi pois miälestäs saa.
Heilp pääknupp on däynnk kaikengaldassi aatteit,
Joist enne ei hualitt ei merkkikä juur.
Ja kat heijä askreitas, kat heijä vaatteit.
Niis huama, ett mailmas o surkkius suur.
Heil’ liiveis o seitmändoist krääkki ja lenkki.
Ja piukkaham brassatt, ett ihmettle mnää,
Kui lainkka hes semsis saa vedetyks henkki,
Kyll vailnaiseks vissi se toimitus jää.
Em mnää tiäd, jos sillp pidäis naurat taikk itki,
Nep parselli ova niin glookusten deht,
Ko niis ovak knapikki selkruatto pitki,
Ja kaulaukk nii suur, etei kattos sinnk keht.
Heillk kengis on dupsu ja suippneva nirko,
Ja kalossip pääll, ettei kipakak kast.
Mutt virskiri, raamatt ja lukkri ja kirko
Heild unhottus saa, se o surkkia vast.
Ja hiusrusting täynn valla neoloi ja naoloi,
Om börröseks poldett ja jakkaust vaill.
Ja treijuis o rihmoi ja nuori ja paoloi.
Hek kaupungilaisiks jo ruppeva maill.
He mamselleit o, eik het turppeit viit tonkki,
Jos tarhaha öksyvä, voi suas hiis!
He hakkava liäppeihis ooderkolonkki
Ja haistan go Saaroni liljap presiis.
Ja tanseis hef fliitova hiljasse yähö,
Ei siihe heild aikka eik harttautt puut.
Mutt pankkast nek kambraati lailissen dyähö,
Nii nokk heill o nyrppeis ja väändleväs suut.
Kyll flika o muuttunn, mnuun däyty se sanno,
Ja miälestän niim bali huanomaks tull,
Ett naima en men, se mnää luppa ja vanno,
En mens, sill ett sillo mnää olsi vast hull.


Lähde: Lausunto-ohjelmaa. 1920. Kaunoluvun opetusta ja esitystä varten koonnut Onni Savola. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.