Vanhaan hyvään aikaan

Vanhaan hyvään aikaan Kirjoittanut Gustaf Fröding

Tähdet ne kimmelsi vaiti, ja lymysi

vuossadat metsä, uinuen vaan.

Koski pauhasi, – rattaat jo jymysi,

säkenet räiskyivät,

männiköt mäiskyivät,

moukari jyskytti kumeaan.

Leiskui lietsomo, palkeet puhkivat,

kiehuva kuumuus se hulmusi päin;

noessa, hiessä sepät ne huhkivat,

paljoja vääntivät,

pihtejä kääntivät,

kankia auroiksi käyristäin.

»Sain kuonaa, – jäi heille ruis,

he työstämme potkun suo;

he puhtaiksi meidät puis,

ja kun näännymme, viinaa tuo.

   »Hätä korjasi eukon pois,

   tytön hylkynä ruukin nään;

   hän, valttari, kertoa vois

   ens lapsesta raiskan tään.

   »Tämän helvetin kuumentaa

   hän nyrkillä, pampullaan;

   pian hehkuvan raudan saa

   hän niskaansa, jahka vaan –!»

Koski pauhasi, moukari jymysi,

nurku hälveni huminaan;

ääni ei kuulunut, poljetut lymysi

orjina ratasten,

vuosisatasten

viinaa voihkien vaivoissaan.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.