Vanhaan hyvään aikaan

Vanhaan hyvään aikaan

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Tähdet ne kimmelsi vaiti, ja lymysi
vuossadat metsä, uinuen vaan.
Koski pauhasi, – rattaat jo jymysi,
säkenet räiskyivät,
männiköt mäiskyivät,
moukari jyskytti kumeaan.
Leiskui lietsomo, palkeet puhkivat,
kiehuva kuumuus se hulmusi päin;
noessa, hiessä sepät ne huhkivat,
paljoja vääntivät,
pihtejä kääntivät,
kankia auroiksi käyristäin.
»Sain kuonaa, – jäi heille ruis,
he työstämme potkun suo;
he puhtaiksi meidät puis,
ja kun näännymme, viinaa tuo.
   »Hätä korjasi eukon pois,
   tytön hylkynä ruukin nään;
   hän, valttari, kertoa vois
   ens lapsesta raiskan tään.
   »Tämän helvetin kuumentaa
   hän nyrkillä, pampullaan;
   pian hehkuvan raudan saa
   hän niskaansa, jahka vaan –!»
Koski pauhasi, moukari jymysi,
nurku hälveni huminaan;
ääni ei kuulunut, poljetut lymysi
orjina ratasten,
vuosisatasten
viinaa voihkien vaivoissaan.


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.