Vanha valtias
Vanha valtias Kirjoittanut Edith Södergran |
- Hartioillesi, maa, olen kohottanut linnan valloittajille.
- Ne jotka voima täyttää, saavat asua siellä,
- ne jotka kulkevat ja odottavat voimaa täynnä.
- Missä alakuloiset ikkunat
- kertovat suistuneista kohtaloista,
- siellä te tulette kulkemaan nuorina, te jotka ette vapise,
- pronssiin valetut ihmiset, kaltaiseni.
- Ja rintanne on soiva kuin kevätmyrsky,
- joka ruoskii ruutua kostein siivin.
- Nauraen tartutte, autuaat, käsin uuteen tähteen,
- silloin kasvonne synkistyvät ja katseenne painuu maahan.
- Miten väkevänä käy tämä käsi miekkaan,
- joka on lävistävä – – –
- Nuori rinta, miksi olet niin valoisa?
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.