Vanha tammi

Vanha tammi. Kirjoittanut Lauri Soini

On nuorena vesana se kerran noussut,

kera tuhansien vesojen kilpaillut.

On ollut se vehmas ja hyötysä tammi

ja ihanin terhoin versonut.

Niin vireänä, viherjänä versoi se,

ja latva sen laajeni taivaalle.

Nyt taivahan rantoja myöten se kaartuu,

ylt’ympäri kattavi kaiken maan.

Mut kuivunut on sen suonien mahla,

se laannut on aikoja kasvustaan.

Jo onsi ja laho on vanha puu,

sen leveät lehvät kuivettuu.

On ympäri tammea nuori metsä,

joka kilvaten pyrkivi taivoon päin.

Mut sitä ei salli se vanha tammi –

kun jäisi se peittohon metsän näin.

Se metsältä auringon varjoaa

ja kuoleman taimille tarjoaa.

Oi, nouskaa pienoset kirvesmiehet –

tuhat pientä on sama kuin suuri mies!

On aika jo kaatua vanhan tammen,

sen luita jo syököhön loimuva lies!

Ja nouseva koivikko kaiken maan

on vapaa nuoressa kasvussaan!

Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.