Vanha pääsiäislaulu

Vanha pääsiäislaulu.

Kirjoittanut Oscar Levertin
Suom. Katri Vala.


He Cecilian urkujen luona
kuin morsiot seisoivat,
ja pukunsa valkeena vuona
yli olkain lainehtivat.
Kuin liljat he seisoo, antaa
teräin nuokkua raukeiden
ja laulussa mielensä kantaa
luo pääsiäistähtien.
Sisar Martta herttaisena
kuin kevätyö katselee,
ja silkinpehmoisena
hius hilkasta kuohuilee.
Hänen uskonsa säteistä saapi
puku loiston. Huuliltaan
niin laulu pulppuaapi
kuin ruusu lois tuoksuaan.
Sisar Agnes on ylväs, jota
tuli polttava kuluttaa,
joll’ on uhraamishurmiota
tulenkuumassa katseessaan.
Suun kalpean ympäri huuma
ja hehku antaumisen,
joka rintaansa painaa kuuman
käden rakkauskaipuisen.
Käsivarrelle kuoppaisana
sisar Gertrudin poski noin
on painunut, raskahana
myös kultapalmikkoin.
On silmät kyynelissä,
soma suu vain hymyää,
nuor’ otsa syvimmissä
on hartausmietteissään.
Mut muista kauempana
Veronica kuuntelee,
vahakynttelin, hartahana,
miten sävelet kumpuilee.
Hän ristii sormiansa
jalan ympäri kultaisen,
luo kynttilä hohdettansa
olennon yli ruusuisen.
Pyhä Cecilia istuu eessä
koristettujen urkujen
olemuksensa kimmelteessä
puvun kultakirjaisen.
Soi virsi mahtavana
sovituksen ja rakkauden.
Pedaalissa valkeana
on jalka neitseellinen.
On taivas maan, veden juoksun
yli käynyt tähtihin.
Luo laulu yöhön tuoksun
savun lailla kallihin.
Kuin aurinko karkoittavi
sumut maasta kiirien,
käsin valkenin kolkuttavi
niin porttihin taivasten.


Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.