Vanha pääsiäislaulu

Vanha pääsiäislaulu. Kirjoittanut Oscar Levertin

Suom. Katri Vala.

He Cecilian urkujen luona

kuin morsiot seisoivat,

ja pukunsa valkeena vuona

yli olkain lainehtivat.

Kuin liljat he seisoo, antaa

teräin nuokkua raukeiden

ja laulussa mielensä kantaa

luo pääsiäistähtien.

Sisar Martta herttaisena

kuin kevätyö katselee,

ja silkinpehmoisena

hius hilkasta kuohuilee.

Hänen uskonsa säteistä saapi

puku loiston. Huuliltaan

niin laulu pulppuaapi

kuin ruusu lois tuoksuaan.

Sisar Agnes on ylväs, jota

tuli polttava kuluttaa,

joll’ on uhraamishurmiota

tulenkuumassa katseessaan.

Suun kalpean ympäri huuma

ja hehku antaumisen,

joka rintaansa painaa kuuman

käden rakkauskaipuisen.

Käsivarrelle kuoppaisana

sisar Gertrudin poski noin

on painunut, raskahana

myös kultapalmikkoin.

On silmät kyynelissä,

soma suu vain hymyää,

nuor’ otsa syvimmissä

on hartausmietteissään.

Mut muista kauempana

Veronica kuuntelee,

vahakynttelin, hartahana,

miten sävelet kumpuilee.

Hän ristii sormiansa

jalan ympäri kultaisen,

luo kynttilä hohdettansa

olennon yli ruusuisen.

Pyhä Cecilia istuu eessä

koristettujen urkujen

olemuksensa kimmelteessä

puvun kultakirjaisen.

Soi virsi mahtavana

sovituksen ja rakkauden.

Pedaalissa valkeana

on jalka neitseellinen.

On taivas maan, veden juoksun

yli käynyt tähtihin.

Luo laulu yöhön tuoksun

savun lailla kallihin.

Kuin aurinko karkoittavi

sumut maasta kiirien,

käsin valkenin kolkuttavi

niin porttihin taivasten.

Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.