Vanha omenapuu

Vanha omenapuu. Kirjoittanut Immi Hellén

On mummon tarhassa vanha

ajan uurtama omenapuu.

Sen naava on hopeanharmaa,

sata suvea näki se varmaan,

se ryhmyinen omenapuu.

Se keväimen suosikki lienee

tuo harmaja omenapuu,

tuhat kukkaa kun sille se tuhlaa,

sen oksilla viettäen juhlaa.

Oi, kuinka se nuorentuu!

Kun lauhkeat kesätuulet

pois kukkaset karistaa,

uus into sen suonissa herää,

työtarmon se kaiken kerää –

kas, mitä se aikaan saa.

Tule syksyllä mummon tarhaan,

tokko tunnet sen vanhan puun?

Punaomenat siinä nyt loistaa

ja toinen on kauniimpi toistaan.

Jäät mykkähän ihailuun.

Se milloin kauniimpi lienee

puu harmaja mummosen

kevätkukkien puhjetessa

vai heelmien hehkuessa?

Sitä tarkoin tiedä mä en.

Tule syksyllä mummon tarhaan,

pien’ sisko tuo mukanas.

Pidot parhaat teille hän laittaa,

saatte poimia minkä maittaa.

Puu vanha on antelias.

1927.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.