Vanha omena

Vanha omena. Kirjoittanut Kasperi Tanttu

Sen Jussin Lotta kyllä varmaan ties,

ett’ Matti pappi oli saarnamies,

niin oiva, että nuoret, vanhat »käänsi»

ja jäykimmätkin polvet koukkuun väänsi,

vaan Lotta ajatteli: kuinka taitaa

mies itse astuskella tietä kaitaa.

Hän päätti koittaa Eevan-keinojansa:

kelpaisko vielä hänen omenansa.

Paulojaan punoi Lotta päivän, kaksi

ja päätti viimein tulla hurskahaksi.

Hän meni pappilaan luo hengen miehen

ja kertoi kuinka synnin laajaan tiehen

hän oli perinpohjin kyllästynnä

ja taivaan kaitaan tiehen mieltynynnä,

»ei himo enään pala miehiin näihin,

vaan tuonne ylös ainoon pojan häihin.»

»Se hyvä», huokas Matti hartahana,

»kun Lotta eksyneenä lampahana

viimeinkin kuuli äänen paimenen

ja tuli hädissänsä määkien,

pyytäen päästä häihin karitsan.

No, hyvä! Minä otan vastahan,

jos Lotta lupaa kaitaa tietä käydä

ja eikä Eevan-elkehiä näytä.»

Sen lupas Lotta, silmiänsä pyyhki

ja Matin eessä polvillansa nyyhki.

Nyt Matti näki, että hengenmiekkaan

hän oli kaatanut tuon vaimon viekkaan;

hän nosti Lotan taasen seisomahan

ja käski luottaa »armon jumalahan».

Sai Lotta pienen leivän ruustinnalta

ja Matin kautta armon jumalalta,

kun meni työhön herran viinimäkeen

ja sanoi kuuluvansa »joutoväkeen,

mi turulla vain joutilaana harhaa

ja joskus kuokkii pirun nokkostarhaa» –

Niin kauvan tiensä kulki pappilahan,

kun Matti – mieltyi vanhaan omenahan! –

– – –

Ol’ kerran hartaushetki pappilassa

ja vieras pappi »sanaa saarnaamassa»,

kun »sana sattui» Lotan arimpahan

ja »itkemään» hän hiipi porstuahan;

Mattia »vihlasi» myös näön vuoksi,

niin, että pääsi ulos Lotan luoksi

ja meni oven taakse pimeähän

»itkevän» Lotan kanssa »itkemähän»...

Kun pappi sanoi: »synnin palkka hauta»,

niin porstuasta kuului: »jumalauta!

Mä helvettiin, tai luokse ruustinnasi!

Tuo mielessäkö äsken polvillasi

silmääsi mulle salaa vilkutit

ja huulillasi luojaa rukoilit?

Kai luulit saavas makeatkin mannat

kun porstuassa synnit anteeks annat.»

»Perkele tuolla punoo paulojansa,

vaan täällä polvistuupi Herran kansa!»

saarnasi pappi silmin hehkuvin,

koettain peittää veljen skandaalin,

vaan väki riensi ulos katsomahan

ja huusi nähtyään: »Voi perhanahan

kun ollaan uskottu, se että vie

taivaaseen, mutta tuo on sama tie,

kun meistä syntisistä kurjimmaila. –

Kai naista tarkoittaa hän taivahalla».

Lähde: Tanttu, Kasperi & Jali Joutsen 1915: Parivaljakolla: humoristisia runoja. Paperikauppa »Viertola», Tampere.