Vanha lauluni

Kirjoittanut Kaarlo Kramsu


Mä lauloin kerran laulusen,
Ei suuri ollut arvo sen;
Mut sydämestäni laulu kulki,
Sisimmät tunteeni saattain julki.
On mennyt aikaa – hiukka vaan
Taas käteeni tuon laulun saan.
Mut outo on se! Nuo sanat miksi
On kaikki käyneet niin vierahiksi?
Kyll’ lauluni on entinen,
Ei muuttuneet oo sanat sen;
Mut sydän muutti kai sisimpänsä:
Ei tunne entistä itseänsä.


Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.