Vanha kaappikello
Vanha kaappikello Kirjoittanut Valto Tynnilä |
- Lapsuudestain asti tuon muistan ain:
- on kaappikello mun huonehessain.
- Vanha se on ja se käy liikaten,
- vaan mulle muistot soi lyönneissä sen.
- Raksutus on lakkaamaton,
- kuullessa tuon vaivun muistelohon.
- Tunsinhan sen rakkauden
- piirissä vain kodin pienoisen.
- Luon’ isän, äidin kun olla mä sain,
- aikani tuo oli onnehikkain.
- Lapseksi saan taas uudestaan,
- kello kun hiljaa lyö aikojaan.
Lähde: Dallapé 1: 50 suosittua sävelmää. Levysävel, 1982.