Vanha impi

Vanha impi. Kirjoittanut Arvid Genetz

Hän rauhass’ istui aukiossa akkunan

Ja vähät huoli mylläkästä maailman,

Ja ase häll’ ol’ terävä ja katsekin,

Sen kiinnitti hän ihmisien lapsihin.

Ei ollut mikään syöjätär hän kuitenkaan

Hän kangasta vain kirjaeli neulallaan,

Hän elättihen ompelija-neitinä

Ja koululaisten kasvattaja-äitinä,

Ja runsas häll’ ol’ käs ja sydän lempeä,

Mut komennon hän vankan piti kodissaan.

Ei saanut hänen huoneissansa vihellellä,

Ei saanut hänen tuolejansa «rinkuttaa»,

Ei, Herran tähden, Mosse-kissaa härnäellä!

Ei sortaa saanut pienempäänsä heikompaa,

Ei itkeä kuin tyttö-parat «tossukat»;

Ei vilpin sanaa hälle saanut hiiskahtaa,

Ei katuloilla haihattaa kuin retvanat. –

Ja lakkaamatta neuloi käsi känsäinen,

Ja työtä oli tehtävä myös poikien,

Hän silmäns’ alla aina piti lapsiansa.

Mut kyllä saattoi viihtyäkin, «Tädin» kanssa:

Hän kaikki tiesi Suomen miehet mainiot,

Kuin Nimikirja, muisti niiden kohtalot

Ja kertoeli heistä pitkin iltoja

Ja taaksepäin ja eteenpäin loi siltoja,

Joit’ astua sai nuorukaiset aatteissansa.

Ens-jouluks hältä «Säkeniä» Oksasen

Mä sain, mä poika Karjalan kaks-murteinen:

Niist’ innostuin ja Suomen opin kirjakielen.

Ja kertomuksin Castrén’ista kallihista

Ja veljestänsä, kuuluisasta Wallin’ista

Hän minussa jo varhain nosti kaukomielen.

Ens-matkallen’ kun ulkosin ma sittemmin,

Mä siunauksen hältä sain ja kompassin,

Arapiassa käyneen kanssa Wallin’in.

Sen johtehella korpisoista Karjalan

Yön helmassa ma kylätietä noutelin,

Sen johteella ma suussa meren Valkean

Sumussa yksin Turjanmaalle soutelin,

Ja kallihina perintönä Wallin’ein

Mua kaikillen on seurannut se matkoillein.

– Mut kasvattaja-äidin muisto tahraton

Mull’ elon teillä johtimenan’ ollut on.

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.