Vanha impi

Vanha impi.

Kirjoittanut Arvid Genetz


Hän rauhass’ istui aukiossa akkunan
Ja vähät huoli mylläkästä maailman,
Ja ase häll’ ol’ terävä ja katsekin,
Sen kiinnitti hän ihmisien lapsihin.
Ei ollut mikään syöjätär hän kuitenkaan
Hän kangasta vain kirjaeli neulallaan,
Hän elättihen ompelija-neitinä
Ja koululaisten kasvattaja-äitinä,
Ja runsas häll’ ol’ käs ja sydän lempeä,
Mut komennon hän vankan piti kodissaan.
Ei saanut hänen huoneissansa vihellellä,
Ei saanut hänen tuolejansa «rinkuttaa»,
Ei, Herran tähden, Mosse-kissaa härnäellä!
Ei sortaa saanut pienempäänsä heikompaa,
Ei itkeä kuin tyttö-parat «tossukat»;
Ei vilpin sanaa hälle saanut hiiskahtaa,
Ei katuloilla haihattaa kuin retvanat. –
Ja lakkaamatta neuloi käsi känsäinen,
Ja työtä oli tehtävä myös poikien,
Hän silmäns’ alla aina piti lapsiansa.
Mut kyllä saattoi viihtyäkin, «Tädin» kanssa:
Hän kaikki tiesi Suomen miehet mainiot,
Kuin Nimikirja, muisti niiden kohtalot
Ja kertoeli heistä pitkin iltoja
Ja taaksepäin ja eteenpäin loi siltoja,
Joit’ astua sai nuorukaiset aatteissansa.
Ens-jouluks hältä «Säkeniä» Oksasen
Mä sain, mä poika Karjalan kaks-murteinen:
Niist’ innostuin ja Suomen opin kirjakielen.
Ja kertomuksin Castrén’ista kallihista
Ja veljestänsä, kuuluisasta Wallin’ista
Hän minussa jo varhain nosti kaukomielen.
Ens-matkallen’ kun ulkosin ma sittemmin,
Mä siunauksen hältä sain ja kompassin,
Arapiassa käyneen kanssa Wallin’in.
Sen johtehella korpisoista Karjalan
Yön helmassa ma kylätietä noutelin,
Sen johteella ma suussa meren Valkean
Sumussa yksin Turjanmaalle soutelin,
Ja kallihina perintönä Wallin’ein
Mua kaikillen on seurannut se matkoillein.
– Mut kasvattaja-äidin muisto tahraton
Mull’ elon teillä johtimenan’ ollut on.

1889.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.