Vanha Runo

Vanha Runo. Kirjoittanut anonyymi

Pääskyläinen, päivän lintu,

Lenteli Kesäisen päivän,

Etsi maita maataksensa,

Lehtoa levätäksensä.

Lensi vuoren kukkuralle;

Näki laivaisen merellä,

Punamaston purjehtivan.

Lensi laivan portahalle;

Valo vaskesta pesänsä,

Muni Kultaisen munan.

Tuli tuuloinen mereltä,

Kaasi laivan kallellehen;

Muna vierähti vetehen;

Siihen kasvo kaunis saari,

Saaren päälle kaunis nurmi,

Nurmen päälle kaunis neito.

Neito poikia teköövi,

Laiva-miehiä latoovi,

Tuohon suureen sotahan,

Jossa hiusta kuin kuloa,

Joss on verta päälle polven,

Joss’ on päätä kuin mätästä.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1830, 15. toukokuuta s. 4. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1830_rdf.xml.