Vanha Keväillä tehty Hää-runo

Vanha Keväillä tehty Hää-runo. Kirjoittanut Gabriel Calamnius

Kevät keikkuen tuleepi,

Ilon kanssa ilmestyypi;

Sillon monta metsämiestä,

Somasinta soidin-miestä,

Suksen päällä souteleepi,

Ennakolta ennättääpi,

Metsän eläinten edullen,

Soittavaisten soittimillen:

Sillon kaikki kalamiehet,

Paatin päällen pyytelevät,

Verkot vetehen vetäävät,

Heinikkohon heittelevät:

Sillon kukat kukostaavat,

Vesat puusta putkahtaavat;

Koko maailma matala

Vihottaapi viljan alla,

Mitä kuollunna makaapi,

Tainnuksissa talven alla,

Viimmesetkin virkoavat,

Yksin madot matavaiset:

Sillon linnut livertävät,

Äänellänsä ääntelevät,

Aivan isolla ilolla,

Laulelevat laitumilla,

Pesät pehkuhun tekeevät,

Yksin mielin yhdistyyvät,

Kukin kanssa kumppaninsa,

Luojan laitoksen perähän,

Sikiöitä siitteleevät,

– – – – – –

Kevät keikkuen tuleepi,

Ilon kanssa ilmestyypi

Meidän ylkä mielehemme

Tällä päivällä pyhällä,

Jon’ on löynnyt löytykäisen,

Metsä-vuohen mieluhisen,

Somasimman soidin-linnun,

Meren kuutin kultasimman,

Joll’ on silkki-silmä-laudat,

Korvat aivan konstilliset,

Joll’ on huulet hunajasta,

Leuka lemmestä leviä,

Joll’ on vihko viherjäinen,

Kainaloissa kannettava,

Jok’ on sormista soreva,

Varsin nopsa varpaista.

Nyt siis pidä pivossasi,

Tämä saatu saalihisi,

Pesä pehkuhun rakenna,

Kaunis linna linnullesi,

Kuutillesi kultaseen,

Johon julkinen Jumala,

Meidän ilmonen Isämme,

Siunauksen siirtäköhön,

Aina teidän antakohon,

Onnen ohiissa kävellä,

Onnen riemu-renkahissa,

Asti aikahan, ikänän,

Aivostansa aivottuhun!

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 9.6.1821.