Vanha Jussi *)
(Suomennettu Fredmanin Lauluista, N:o 44.)
Kirjoittanut Carl Michael Bellman


*) Lauletaan kuin: ”Gamla bror Jockum, klang vid denna rågan.”

”Kuulespa, ukko! – Miten nyt on laita?
”Kuinkas sun akkais, armas, voi”?
”Kiitänpä nöyrästi! – Kuka sanoo taitaa?
”Tuossapahan! – En sanook voi.
”Ja, ja, ja, ja! Mun murheeni on suuri!
”Mierukkapa minä! – Viekas hään
”Kaikki kummallen jo näytteä –
”Hitto hänen mieltäns’ täytteä”!
”Älä ouk tuosta millenkään”!
”Miläspä siitten mieltäisi nyt kaivaa?
”Toruuttenko toisinaan”? –
”Ei! Kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
”Niin mullen aina nauretaan.
”Tuossapa on yks’ koiran-silmä!
”Toinenki, tuos’ on, pilkka-suu. –
”Suutun kyllä! Jospa voisin,
”Hiijen helvettiin ne soisin”!
”Vähäpäs tuosta! Eikös muu”?
”Voan veikkoseini! Liekös siitten muita,
”Kuin tuo yksi, armoissaan”?
”Voi, veli kulta! Kuin metässä on puita,
”Niin niitä tapaat aitassaan.
”Itkenpä kyllä katkerasti.....
”Poloinenpa poika”! – ”Mitäs tuo?
”Täytäk pullois, toisen puolen”!
”Kohta, kultainen, ma kuolen” –
Vieläpä vainen... Tuoss’ on, juo”!
Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta,
”Taputak leukais, lähtiissäis”?
”Lämmittää kyllä lihaani ja luuta;
”Sanoopi: ”kahok ihtiäis”!
”Lakkini, peähäin, kauniist’ laittaa;
”Mutta sill’ on häjyt mielessään.....
”Kukas, kultainen, tuon taitaa”?
”Juoppas vieläik? Ei se haitak;
”Riemussa vietäk päiviäis”!


Lähde: Suomi 6.3.1847.