Vangit työssä
| Vangit työssä. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
1.
muokkaa- Haudoista kaivetuita »valkoisia»
- on vangit komennettu pesemään,
- kuin itse olisivat vainajia
- niin valjuja he kaikki näöltään.
- He vitkastellen ryhtyi työhön inhaan.
- Iletti mätänevät ruumiit nuo,
- kun täytyi kannella ja pestä. – Vinhaan
- nyt eipä suju heiltä puuha tuo.
- Syrjässä seisoi valju nuorukainen,
- ei työhön käskettyyn hän tarttunut,
- »en moista tee, oon punakaartilainen,
- ei työtäni mun ruumiin huuhtelut!»
- Nyt päällikkö kun kuuli uhmaa moista,
- vilkaisi silmiin nuoren sotilaan
- ja tiuski: »Lurjus, sanas vielä toista!» –
- Niin nuorukainen lausuu uudestaan:
- »En pese vihollista!» päättää innoin,
- kivääri vaikka kohti kohouu.
- Hän kaatuu maahan lävistetyin rinnoin
- ja nurmi hurmehesta punertuu.
2.
muokkaa- Kumpua sankarihaudan
- luurankomiehet ne aukoo.
- Painavat lapioraudan
- multahan. Helle se raukoo,
- tippuvi otsalta hiki.
- Hauta on auki jo. Kajoo
- kouransa arkkuihin siellä.
- Lahonut seppele hajoo
- pudoten jalkoihin tiellä. –
- Tuollapa hautoa liki
- parvet on vartijamiesten
- katsoen jälkiä tuhon.
- Vangit työhön he piesten
- saivat; ne uhmansa uhon
- salaavat hammasta purren.
- Päätänsä puistavi honka
- kohisten, nähdessä ilveen.
- Taivaalla harmaja lonka
- peittävi päivyen pilveen,
- ihmisten ilkoja surren.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.