Vangin laulu.
(Elinkautisvanki olkivuoteellaan:)
Kirjoittanut Väinö Hupli


Yön hämärässä istun,
mua synkät muurit peittää;
mun sydäntäni ahdistaa,
sitä tuskan aallot heittää.
Voi, näinkö nääntyä siis saan,
ne eikö aukee milloinkaan,
nuo muurit, jotka peittää!
Miks säästivät he hengen,
kun elämäni veivät!
Mi turmatekohon mun sai
he ajatelleet eivät.
He tyrkyttivät myrkkyjään,
ne järjen riisti, hullas pään
ja veljenmurhaan veivät.
Yön hämärässä istun
kuin kerran istuin koissa.
Ah armas vaimo, lapseni!
Vaan kaikki, kaikk’ on poissa –.
He riutuu nälkään, kurjuuteen
ja turhaan kutsuu turvakseen
he isää onnetonta,
mi kerran hymyi koissa.

[Väinö] H[u]pl[i].


Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV. 1910.