Vanamot
Vanamot Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kuin rippilapset,
- neidot nuoret
- temppeliss’ ylväässä
- seisovat ääressä
- alttarin pyhän,
- puhtahin povin
- valansa vannovat
- Taatolle Taivahan,
- suurelle, ylhälle,
- hänelle elää,
- hänelle kuolla,
- niin myös seisovat
- ruusunhohtoiset
- vanamot nuoret
- temppelissänsä
- ylhässä, jolla
- kattona taivahan
- on sinikaari,
- alttarinansa
- korkean korven
- kukkea rinne,
- alttarin pappina
- metisen metsän
- laulava lintu.
- Siellä ne seisovat
- vanamot nuoret,
- suvisten herkkien
- hetkien lapset,
- valansa vannovat
- povensa puhtahan
- avata yksin
- taivahan kaarelle,
- kastehelmille,
- säteille päivän,
- näin ne vannovat
- edessä suuren
- ikivoimaisen,
- ikihehkuisen
- auringon ylhän.
- Elävät sitten
- maaemon parmailla
- valkean, herkän
- kesäisen hetken,
- paistetta päivän,
- kastehelmien
- hohtoa juovat,
- kunnes hetki
- se hellä ja armas
- jo jäänyt on taakse.
- Umppunsa sulkien
- yöltä he silloin
- ennen tuloa
- vinhojen viimojen,
- synkeän syksyn,
- harmajan hallan
- päänsä jo painavat
- viimeisen kerran
- mättähän juureen
- uskoen valoon,
- kesähän uuteen
- auringon ikivoimaan.
Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.