Valvoja

Valvoja Kirjoittanut Saima Harmaja

Olen maannut koko yön

kuunnellen sateen valitusta

ja autojen levotonta kohinaa.

Lukemattomina öinä olen vielä makaava näin,

humiseva hiljaisuus ympärilläni,

tietäen ettei aamun tultua mikään muutu,

ettei yksikään ohihumahtavista autoista

pysähdy oveni eteen.

Mutta kerran, kerran, sadan vuoden kuluttua

se on kuitenkin tapahtuva, Ihme.

Älkää sanoko minulle, ettei sitä ole!

Minä olen äärettömän nuori

enkä ole vielä nähnyt mitään,

ja siksi minä tiedän enemmän kuin te.

Ja minä tiedän,

että se on aikojen alussa minua varten luotu,

ja että se on saapuva kerran

ja hulmuten tempaava minut kanssaan pois.

Ja mitä merkitsee silloin tuhat unetonta yötä!

Hymyilkää vain säälivästi, hiljaiset seinät;

liekkinä olen ponnahtava kauas syleilystänne,

kun aika on täysi.

Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.