Valtiopäivistä III (Rosenborg)

Valtiopäivistä III (Rosenborg)

Kirjoittanut Johan Wilhelm Rosenborg

Waltiopäiwistä III

(Jatko n:oon 69)

"Waltiopaiwämiehen welwollisuudesta ottamaan wastaan edusmiehyyden"

”1723 wuotuisen waltiopäiwäjärjestyksen 7 §:län mukaan, ei kukaan waltiopäiwämieheksi walittu saa olla edusmiehyyttä wastaanottamatta, ""ellei hänellä ole laillista estettä"", ja tätä sääntöä täytynee wielä nytkin seurata. Mitä kaikkia tässä sanalla laillista estettä ymmärretään, on waikea sanoa. Se on sellwa, että syy, jota ylipäätään wapauttaa kansalaisen ottamasta yleistä toimitusta wastaan, tässäkin on laillinen este. Siis wanhuus, kiwuloisuus j. n. e."

"Ne waltiopäiwämiehet, jotka eiwät ookeissa ajoin löydyttäy waltiopäiwille, saawat, niinkuin 1723 wuotuisessa waltiopäiwä-järjeslyksessä 8 §:lässä säätään, ””tyytyä siihen, mitä läsnäolleet owat päättäneet, mut mitään edeswastausta semmoisesta poisolosta ei ole määrätty."

"Waltiopäiwämiehen omituisesta suojeluksesta ja wakuudesta”

"Esinnäkin ei ketään waltiopäiwämiesta saa estää waltiopäiwillä olemasta. Sellaiset waltiopäiwämiehet, joilla on warsinainen waltiollinen wirka . näet ollen niistä toimesta ensimäisestä säädystä. owat siis waltuutetut saamaan wirawapautta waltiopäiwillä ollakseen, jonka tähden joku muu asetettakoon siksi aikaa wirkaa toimittamaan.

Siitä mitä waltiopäiwämies lausuu säätyjen kokouksissa tahi waliokunnissa, ei häntä saa wetää oikeuteen tuomittawaksi, ellei sääty näe hywäksi häntä wetää oikeuteen; sitä wähemmän saa häntä semmoisesta asiasta waltiopäiwäin wä!illä syyttää.

Jos waltiopäiwämiestä waltiopäiwiä pidettäissä. eli sinne ja sieltä matkustaissa sanoilla eli töillä syyttä pahasti kohdellaan, sitte kuin hän on ilmoittanut semmoisen asian wuoksi matkustawansa, eli jos häntä waltiopäiwäin loputtua, toimistansa waltiopäiwillä, hätyytetään tahi pieksetään, rangaistakoon semmoinen teko niinkuin walapattoisuus hallitusta wastaan, ja sakoitettakoon tekijä wielä sen lisäksi niinkuin lainsäännöt määrääwät."

"Waltiopäiwille kutsumisesta."

”1772 wuotuiseen waltiopäiwäjärjestykseen*) 38 §:lään otettiin: ””Säädyt älkööt olko, kun Kunink. Majesteetti kutsuu heidät, tulematta koolle siihen paikkaa ja silla ajalla, kuin niille osotetaan, siellä Kunink. Majesteetin kanssa tuumimaan niistä asioista, joita warten Kuniuk. M:tti kutsuu heidät yhteen, eikä kellään muilla olko, olipa syy mikä hywänsä, waltaa kutsua waltakunnan säätyjä yleisille walliopäiwille, kuin Kunink. Majesteetilla yksinänsä; paitsi kuninkaan alaikäisenä ollessa, jolloin hänen wörmyntärinsä käyttäwät tätä oikeutta.”” Sittämöiten on siis hallitsijan mieliwallassa ollut kutsua säädyt kokoon, milloin hän näkee hywäksi. Säätyjen welwollisuus on waan se, että he ””eiwät wetäy pois”” semmoisista kokouksista."

Talonpoikaissäädyn waltiopäiwämiesten waltuuskirjain tarkastamisesta.

”Pääasia on että hallitsia säätää jonkun henkilön wastaanottamaan waltuuskirjat, jotka asianomaisten on jättäminen hänelle jo ennakolta ilmoitetulla ajalla. Näiden tarkasteltua annetaan sisäänpääsypoletti niille waltiopäiwamiehille, joidenka waltuuskirjat owat hywiksi katsotut.

Toinen kysymys on: kuinka lawea on tämä tarkastusoikeus? Tähän ei woi wastata mitään woimassaan olewain lainsääntöjen johdosta. 9:nen §:län mukaan 1723 wuotuisessa waltiopäiwäjärjestyksessä näyttää tämä tarkastusoikeus tarkoittawan ainoastaan,tokko waltuuskirjat oliwat kirjoitetut seurattawaksi mäarätynu kaawan mukaan.”

(Jatk.)

Lähde: Suomen Julkisia Sanomia, n:o 70, 14.9.1863