Valtioneuvoston päätös kirkkoviinistä 1920 B
2) Turun arkkihiippakunnan Tuomiokapitulin Valtioneuvostolle osoittaman kirjelmän 10 päivältä huhtikuuta 1920, joka kirjelmä Valtioneuvoston 8 päivänä kuluvaa heinäkuuta asiaa Kirkollis- ja opetusministeriöstä esiteltäessä tekemän päätöksen mukaisesti oli pöytäkirjanotteella siirretty viimemainitusta ministeriöstä Sosialiministeriöstä esiteltäväksi ja jossa Tuomiokapituli esittämillään perusteilla oli anonut, että huolenpito kirkkoviinin hankinnasta ja jakelusta maamme evankelis-luterilaisille seurakunnille jätettäisiin Tuomiokapitulille eli että Tuomiokapitulille annettaisiin yksinoikeus maahan tuottaa ja seurakunnille toimittaa Herran P. Ehtoollisessa tarvittavaa rypäleviiniä, kuin myöskin, että Tuomiokapituli oikeutettaisiin ottamaan sopiva henkilö kyseenalaista liiketoimintaa suorittamaan.
N:o 51/23 K.D. Sos.Min. R.os. 1920.
Koska asiassa ilmaantui erimielisyyttä Valtioneuvoston jäsenten kesken, toimitettiin äänestys, ja lausui ensin mielensä Sosialiministeri Joukahainen, …….
- joka ei katsonut voivansa myöntyä hakijan anomukseen.
Ministeri Wuokoski …..
- oli samaa mieltä kuin Ministeri Joukahainen.
Ministeri von Hellens …..
- myöntyi hakijan anomukseen.
Ministeri Pehkonen …..
- oli samaa mieltä kuin Sosialiministeri.
Ministeri Jalander …..
- yhtyi Sosialiministerin mielipiteeseen.
Ministeri Ehrnrooth …..
- oli samaa mieltä kuin Ministeri von Hellens.
- Näin ollen tuli Valtioneuvoston päätökseksi se mielipide, jonka Sosialiministeri Joukahainen oli lausunut, ja hylkäsi Valtioneuvosto Tuomiokapitulin anomuksen pysyttäen kirkkoviinin hankinnan ja jakelun edelleen Sosialiministeriön Raittiusosastolla, mutta päätti Valtioneuvosto samalla varata Tuomiokapitulille tilaisuuden edustajainsa kautta valvoa, että kirkkoviiniksi vastedeskin saadaan tarkoitukseensa täysin kelvollista rypäleviiniä.
- Valtioneuvoston päätös oli kirjelmällä Sosialiministeriöstä ilmoitettava Turun arkkihiippakunnan Tuomiokapitulin tiedoksi.
3) Liikemies Gunnar Spåren anomuksen 3 päivältä viimekulunutta kesäkuuta, että koska Suomen Senaatin 9 päivänä marraskuuta 1918 hänelle myöntämää kirkkoviinin hankintalupaa ei milloinkaan oltu peruutettu, Valtioneuvosto, riippumatta myöhäisemmästä päätöksestä, oikeuttaisi hänet Turusta kuluttajilleen jakamaan hankkimansa kirkkoviinin.
N:o 411/81 S.D. Sos.Min. R.os. 1920.
- Valtioneuvosto näki hyväksi, koska kirkkoviinin hankinta yllä oli päätetty pysyttää edelleenkin Sosialiministeriön Raittiusosastolla, hyljätä hakijan anomuksen, mikä hylkäyspäätös oli asiakirjoihin merkittävä.
Lähde muokkaa
- Kansallisarkistossa oleva valtioneuvoston pöytäkirjat VII 1920 (Ca:20), sivut 160-162. Diditoitu asiakirja.