Valtioneuvoston päätös alkoholitehtaan ostosta 1919

Vuonna 1919, lauantaina toukokuun 31 päivänä kello 10 e.p.p. kokoontuivat Valtioneuvoston yleiseen istuntoon Pääministeri Castrén sekä Ministerit Vennola, Erkko, Ehrnrooth, Ramsay, Alkio, Luopajärvi ja Hahl.

Sittenkuin pöytäkirjaan oli merkitty, että Ministerit Söderholm ja Kallio olivat virkamatkoilla kuin myöskin että Ministerit Collan, Soininen, Walden ja Voss-Schrader muiden virkatointen takia olivat jääneet pois Valtioneuvoston istunnosta, tuli kutsuttaessa saapuville Sosialiministeriön Osastopäällikkö Helenius-Seppälä, joka esitteli:

1. Sosialiministeriössä laaditun ehdotuksen,

että valtio, sen jälkeen kuin maan muut huomatummat hiivatehtaat olivat kieltäytyneet vuokraamasta tai myymästä tehtaitaan valtiolle, lunastaisi Hiivatehdas Osakeyhtiö Kronan Jästfabrik Aktiebolag nimisen, Mustasaaren pitäjässä sijaitsevan tehdaslaitoksen enintäin 1,900,000 markan kauppasummasta, joka olisi suoritettava 10 vuoden kuluessa vastaanottopäivästä lukien valtion lunastettavilla velkasitoumuksilla, ollen suorittamattomasta summasta laskettava 5 %:n korko;

että valtiolle lunastettaisiin tehtaassa oleva väkiviina ja raaka-aineet erityisen arvion mukaan, jota varten Sosialiministeriön käytettäväksi myönnettäisiin enintään 500,000 markkaa; sekä

että Sosialiministeriö oikeutettaisiin ryhtymään kaikkiin tästä päätöksestä aiheutuviin toimenpiteisiin ja pitämään huolta tehdaslaitoksen käyttämisestä valtion laskuun.

N:o 75/435 K.D.Sos.M. 1919.

Luettiin;…..

minkä jälkeen Valtioneuvosto näki hyväksi suostua edelläkerrottuun esitykseen sellaisenaan ja valtuutti Sosialiministeriön ryhtymään kaikkiin tästä aiheutuviin toimenpiteisiin.

Kuitenkin pyysi Ministeri Ramsay sekä häneen yhtyen Ministeri Vennola ja Pääministeri Castrén saada pöytäkirjaan merkityksi,…..

että mainitut Ministerit, koska Sosialiministeriö katsoi, että oli olemassa pakkotila, eivät olleet tahtoneet vastustaa edellämainitun esityksen hyväksymistä, mutta että he tahtoivat lausua toivomuksenaan, että Sosialiministeriö koettaisi saada kauppahinnan alennetuksi ainakin 300,000 markalla.

Lähde muokkaa

  • Kansallisarkistossa oleva valtioneuvoston pöytäkirjat V 1919 (Ca:5), sivu 1008. Digitoitu asiakirja.