Valtionarkiston esittely Suomen matkailijayhdistyksen Helsinki-oppaassa (1889)

Valtioarkisto (senaatihuoneessa, käytävä Ritarikadulta) sisältää tärkeimmät ja useimmat maamme historiaa koskevat todistuskappalekokoelmat. 1809 vuoden rauhasopimuksen mukaan luovutettiin ruotsalaisista arkistoista ja kollegioista joukko Suomea koskevia asiakirjoja ja tilintekokirjoja, joitten sekä senaatin muuttaminen Turusta Helsinkiin 1819 pelasti nämät vuoden 1827 kaikki hävittävästä tulipalosta vanhassa pääkaupungissa. Tämä kokoelma, käsittäen aina vuoden 1634, on arkiston vanhin osa. Tähän liittyvät asiakirjat vuosilta 1635-1807, jona vuonna n. k. vanhempi arkisto lakkaa. Nyt kysymyksessä olevien asiakirjain joukossa on monta tärkeää kokoelmaa, muun muassa pergamenttikirjeitä, tuomiokirjoja, keskiaikaisten juttukirjojen jäljennöksiä y. m. — Uudempi osasto sisältää asiakirjoja vuodesta 1808 nykyaikoihin saakka, muun muassa valtiopäivä-asiakirjoja ja säätyjenpäätöksiä. — Valtio- arkiston nykyiseen huoneistoon ei kuulu vähempää kuin 16 suurta huonetta ja varsin suuri sali gallerialla, mutta ei ole ajanmukainen ja on tulenvaarallinen, jonka tähden uusi talo valtioarkistoa varten onkin jo rakennettu (Suomen pankin edessä olevan avonaisen paikkueen pohjoispuolelle) ja on nyt paraillaan sisustettavana, kesällä 1890 avattavaksi tarkoitustansa varten. Se on rakennettu renaissansimalliin italialaisella yksityiskohtien käsittelemisellä Nyströmin piirustuksen mukaan ja lupaa kaikin puolin muodostua rakennustaiteelliseksi luomaksi. Kustannukset ovat arvatut nousevan 800,000 markkaan. Aine on kauttaaltaan rautaa ja kiveä; kirjahyllyt, noin 5,000 juoksevaa metriä pituudeltaan, ovat varustetut valkeanvaaraa vastaan. Lattia noissa monissa gallerioissa on tehty lävellisestä rautapohjukkeesta. Ammattimiehille tarjoo rakennuksen rohkea rakennussuunnitelma ja tarkoituksen mukainen sisustus paljon hauskaa. Tuo muhkea rakennus sisältää varsin suuren tutkija salin ja valtavan asiakirjamakasiinin, paitsi työ- ja toimitushuoneita y. m.

Wikipedia
Wikipedia
Wikipediassa on artikkeli aiheesta:

Lähde: Nervander Erik: Helsinki ympäristöineen: käsikirja matkustajille. Suomen matkailijayhdistys, Helsinki 1889, s. 16-17.