Valtameri.
(Mukailtu Topeliuksen Luonnon-kirjasta.)
Kirjoittanut Zacharias Topelius


   Ihmisten lapset te heikot oletta,
Merta kun kulkemahan te tuletta.
   Aallot ovat kovin valtavat siellä
Valtameren yli käyvällä tiellä.
   Maailman myrskyt ja maaliman voimat
Myös meren jälkiä kulkea voivat.
   Mut sitä kaunista hirmua kellään
Ei ole muilla kuin myrsky-merellä.
   Vaan kun on vaipunut myrsky menosta
On meri nukkunut rauhan levosta.
   Juuri kun jättiläs, niin se sulolla
On elon melskeitä rauhan levolla.
   Katso jo vaipuivat siivetkin laivan,
Vauhti sen vaikkeni ja loppuiki aivan.
   Hauta on julma ja synkkä sen alla,
Taivas näkyypi kuvastelemalla.
   Mut meren pinnall’ on liikettä vielä
Valtameren yli käyvällä tiellä.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 1.8.1857.